maanantai 25. toukokuuta 2009

Kesä kappaleissa?

Lupasin tehdä koulun viimeisiä päiviä varten kesäisen levyn, jota soitetaan kahden koulun yhteisessä liikuntapäivässä. No, mikäs nyt sitten on kesäistä musiikkia? Ehdotuksia?

Pienen paineen ja kiireen alla päädyin seuraaviin kappaleisiin:

1) Aretha Franklin: It's Raining Man. Suomen kesä on sateinen.
2) Phanton Planet: California. En luultavasti ole ainoa jolle tulee tästä mieleen OC:n aurinko.
3) The Darkness: I Believe The Thing Called Love. Kesäkissoja ja -kolleja?
4) Virve Rosti: Menolippu. Kesällä kuuluu matkustaa, tai ainakin käydä junalla Särkkiksessä.
5) Cindy Lauper: Girls Just Wanna Have Fun. Mitäpä tähän lisäämään.
6) Ann Christine Nyström: Playboy. Suomen Euroviisujen edustuskappale vuodelta 1966. Voiko parempaa olla? Ja miksi Suomi ei pärjännyt silloinkaan?
7) Wham!: Wake Me Up Before You Go-Go. Ah kultaista ysäriä.
8) Village People: YMCA. Ah kultaista kasaria.
9) Franz Ferdinand: The Dark Of The Matinee. Tästä en osaa sanoa mitään. Kappaleessa vain on sitä jotain.
10) Paula Koivuniemi: Timantti. Timanttina jää sä mun elämään!
11) Kim Herold: Social Butterfly. Kappale sisältää paljon ehdottoman kesäistä ja huoletonta viheltelyä.
12) Egotrippi: Älä koskaan ikinä. Kesäkään ei saa koskaan muuttua.
13) Maroon 5: This Love. Oliko kappale uusi jonain kesänä vai muistanko täysin väärin? Joka tapauksessa, miellän kappaleen kesään.
14) Sean Kingston: Beautiful Girls. Musiikkivideokin on niin kesäinen ja pastellisävyinen, ettei vaihtoehtoja ole.
15) Panic! At The Disco: Nine In The Afternoon. Hiljaiseksi vetää, mutta kesäinen olo jää.
16) The Sounds: Painted By Numbers. Katso edellinen.
17) Popeda: Pitkä kuuma kesä. Kyllä, se on klisheinen, kulunut ja loppuunsoitettu, myönnän. Mutta eikö silti..?
18) The Beach Boys: Lion Sleeps Tonight. Rantaleijonienkin on joskus nukuttava.
19) Gnarls Berkley: Crazy. Kesä tekee hulluksi.
20) Keaton Simons: Nobody Knows. Tämän kappaleen soidessa pitäisi pyöräillä heinäpellon viertä mekko hulmuten ja pitää isoja aurinkolaseja.
21) Lily Allen: LDN. Sama kuin edellinen mutta kaupungin kaduilla.

Levyn tehtyäni huomasin, että kone on syönyt levyn eikä suostu antamaan sitä takaisin. Voi mätä. Toivottavasti saan levyn ulos käyttämättä turhan suurta väkivaltaa konettani kohtaan.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Kaikkea sitä hoksaa kun kasvaa!

Sana "naapuri" on saanut elämässäni täysin uuden merkityksen. Tähän asti se on merkinnyt lähinnä ihmisiä jotka asuvat vieressäni ja joita tervehditään iloisesti. Toki poikkeuksiakin on ollut.

Viime aikona olen kuitenkin viettänyt aikaani naapurissa, käynyt lainaamassa Frendien tuotantokausia naapurista ja käynyt kotona tekemässä poppareita, kun naapurissa on mikro rikki ja leffailta sijaitsee siellä. Tämän lisäksi olen naapurintytön kanssa lanseerannut uuden naapuri-lookin, joissa seisoskelemme kadunkulmassa pitämässä naapurustopalavereja (eli lähinnä juoruilemassa..). Kevään aikana tapasimme myös toisessa naapurissa ison määrän koulututtuja, jotka pitivät saunailtaa (johon sisältyi myös naked-mile naapurustossa..). Hmm!

Pienenä tyttönä tunsi lähinnä naapurin lapset, ja he olivat ne leikkikaverit joita nähtiin päiväkodin jälkeen. Kouluaikana tilanne kuitenkin muuttui, kun kaverisuhteet liittyivät eri asioihin kuin asuinpaikkaan. Nyt tunnen kuitenkin jollain tasolla palanneeni päiväkoti-ikään, jolloin kavereiden tapaaminen ei vaadi varsinaista lähtöä pois kotoa. Riittää, että löytää kengät jalkaansa. Huippua!

Olenko aikaisemmin ollut sokea asuinalueeni suhteen, vai onko meno muuttunut? Tätä mietin viime yönä, kun juoksin sateessa kotiin puolen minuutin pikataipaleen. Mutta enpä ehtinyt kastua sillä matkalla!

maanantai 18. toukokuuta 2009

Huomasin, että olen saanut paljon aikaan!

Kevään viimeinen tavallinen koulupäivä on takana! Ah. Tosin, kohta on taas joka päivä koe, mutta tuntuu silti uskomattoman helpottuneelta. (Varsinkin, kun vasta perjantaina on seuraavan kerran koulua) Selvisin ekasta lukiovuodesta ja vieläpä kunnialla! Vaikka vielä ei ehkä ole varsinaisesti syytä juhlia, voisin kertoa mitä kaikkea lukio toi tullessaan.

Kuluneen vuoden aikana...
... päätin lähteä vaihtoon Yhdysvaltoihin
... kävin Korkeasaaressa Kissojen yössä
... tutustuin tämän hetken yhteen tärkeimpään ystävääni kummallisella leirillä
... luin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjat
... aloitin käymään musiikin teoriatunneilla
... lopetin sen nopeasti
... ryhdyin lukemaan runoja
... siirsin vanhoja vauvavideoita dvd:lle
... katsoin 11 Disneyn piirrettyä putkeen
... olin aktiivisesti mukana oppilaskunnan toiminnassa
... tapasin sattumalta vanhan tutun kesätyöpaikalta, ja nykyään tapaamme hyvinkin usein
... kävin katsomassa Tuntemattoman Sotilaan toista kertaa Kansallisteatterissa
... opiskelin kaksi kurssia espanjaa
... osallistuin joululahjavalvojaisiin
... lopetin vakavan pianonsoiton
... opin miten irronneita sormia pitää säilyttää
... olin isosena rippileirillä
... tanssin Aliinan kanssa täyden juhlasalin edessä tiputanssin
... tutustuin vihdoin kunnolla ihmiseen, jonka kanssa olen ollut nyt 10 vuotta samalla luokalla (eskarissa olimme eri ryhmissä)
... kokeilin flamencoa
... sain elämäni ensimmäisen hylätyn
... innostuin leijahiihdosta
... opettelin irrottamaan ja kahlitsemaan lapsen autoistuimeen
... heitin talviturkin kansainvälisessä seurassa

Ja tänään otin virallisesti vuoden ensimmäistä kertaa aurinkoa ruskettumismielessä ja kävelin pitkän lenkin Niinan kanssa pelkästään puhuen, vaikka oikeasti piti vähän harjoitella kuvaamistakin. Mutta juttelu vei voiton.

torstai 14. toukokuuta 2009

Hämmennyksen lista

Uah, kulunut viikko on ollut uskomattoman kiireinen! Vaikka jaksoja on vuodessa viisi ja joka jaksossa on omat koeviikkonsa ja tehtävänsä, tuntuu että keväällä tekemistä on aina eniten. Kerrottakoon kuitenkin, että sain palautettua novellipäiväkirjani ajoissa, vaikka viimeistä tehtävää väänsin palautuspäivää edeltäneenä yönä.

Viikon aikana päässä on pyörinyt lähinnä seuraavan päivän ohjelma, mutta muutamia keskeneräiseksi jääneitä ajatuksia ja erityisesti kysymyksiä olen pohtinut.

1) Menen viikonlopuksi vaihto-oppilasvuoteen liittyvälle orientaatioleirille, ja ennakkotehtävänä on pohtia suomalaisuutta. Mutta mitä voin kertoa Suomesta ja suomalaisista, jos tuntuu että kaikki tunnetut "suomalaisuusfaktat" ovat lähinnä kliseitä?

2) Mitä pitäisi ajatella, kun kunnan ilmaisjakelulehden seuranhakupalstalla keski-ikäiset miehet hakevat seuraa yli 18-vuotiaista aasialaisista tytöistä?

3) Miksi lukio- ja ammattikorkeakouluikäiset ihmiset osallistuvat vapaaehtoisuutta vaativiin aktiiviteetteihin ja ovat mukana silti linjauksella "mua ei kiinnosta enkä aio tehdä mitään"?

4) Mitä ideaa on tehdä samat tietyöt joka vuosi samoissa paikoissa, kun talven aikana kaikki möhkyrät ja muhkurat palaavat kuitenkin takaisin?

5) Miksi tuntuu, että päässä ei liiku muuta kuin koulu, kokeet ja läksyt?

maanantai 11. toukokuuta 2009

Suuria uutisia!


Olen viime yönä saanut perheen tulevalle vuodelle!



Olo on helpottunut, enää ei tarvitse arvailla, miettiä ja sanoa aiheesta kyseleville tutuille "En tiedä, mutta toivottavasti pian..". Tiedän perheen harrastuksista, sisaruksista ja vanhempien ammatista. Tiedän jopa, miltä tuleva huoneeni näyttää (ja sen että saan vuodeksi käyttööni oman vessan!). Huoneeni nimi on ilmeisesti the bison room..


Olin toki luultavasti kaikkien tulevien vaihtarien tapaan toivonut pääseväni johonkin kuuluisaan ja isoon kaupunkiin. Mutta kun tutustuin tulevaan ympäristööni ja perheen äidin blogiin, paikka alkoi vaikuttaa lupaavalta. Pääsen laskettelemaan Montanaan isoihin laskettelukeskuksiin, ja lähellä sijaitseva Yellowstonen kansallispuisto näytti hienolta. Äidin blogista paljastui myös, että talon takapihalla oli käynyt karhu! (blogista löytyi kuva karhun jäljistä..)


Nyt elokuun lähtöni tuntuu myös paljon, paljon konkreettisemmalta. Tuliaisiakin on hauskempaa miettiä, kun tietää perheestä. Voin koittaa keksiä pikkusiskoille jotakin erityistä vietävää, ja historiasta kiinnostuneelle äidille olisi kiva viedä jotakin keskiaikaisesta linnastamme kertovaa. Englanninkielisen Muumi-kirjan olen ostanut jo ennen kuin tiesin perheestä mitään, joten perheeni pääsee (tai joutuu) joka tapauksessa kuulemaan Muumilaakson juhannuksesta. Muumien lisäksi isoäiti neuloi viemisiksi perinteiset villasukat :)






Ensimmäiset 17 vuottani olen viettänyt yhden isoveljen kanssa, joten tuleva vuosi jännittää kulttuurishokkien ja uusien paikkojen lisäksi myös perhesuhteiden takia. Pääsen kokemaan, miltä tuntuu olla kolmen tytön isosisko, ja miltä ylipäätään tuntuu elää ilman veljeä samassa talossa.









Jännittää!

















sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Novelleja, novelleja, novelleja

Keskiviikkona pitää palauttaa äidinkielenkurssiin liittyvä novellipäiväkirja. Totesin, että olisi ollut fiksumpaa jakaa töitä useammalle päivälle, mutta minkäs teet kun tuntuu että vain viikonloppuina on aikaa keskittyä isompiin töihin. (Tai sitten olen vain huono ajankäytönsuunnittelussa..)

Itse novellien lukeminen oli helppoa, ja luinkin niitä reilusti enemmän kun tehtävän suorittaminen vaatii. Ongelmaksi muodostui se, että tykästyin tiettyihin kirjailijoihin niin, että en olisi halunnut lukea muiden tekstejä ollenkaan. Novellipäiväkirjan pitäisi olla monipuolinen. Toinen ja vielä suurempi ongelma oli itse työn aloittaminen. Wordin avaaminen on harvoin tuntunut niin työläältä kuin tänään. Annetut kysymyksetkin varten tuntuivat tylsiltä. Miten selitän uskottavasti ja älyllisen tuntuisesti sen, että nauroin Jari Tervon novellia Aikuisille aikaa toisilleen lähinnä siksi, että loppuratkaisu oli mielestäni niin absurdi? (En kerro sitä tässä, ettei keltään vahingossakaan mene iloa novellin lukemisesta) Tai miten selitän novellin miljöön, jos en itsekään oikein hahmota sitä? Hahmotin lähinnä tarinan ja sen merkityksen. Entä kertojan näkökulman ruotiminen ja setviminen, jos kertoja vaikutti vain puolueetomalta sivustaseuraajalta? Vaikeaa. Onneksi yhden tehtävän sanamäärä oli vain 100, joten pitkiä kokonaisuuksia ei tarvinnut vääntää.

Novellipäiväkirjan lisäksi huomenna pitää palauttaa kaksi Lassi Nummen novelliin Mies palaa kotiin perustuvaa kirjoitustehtävää. Fiksuna tyttönä jätin nekin viime hetkelle. Olin kuitenkin kirjoittanut jo niin pitkään, että itsekritiikki taisi olla aika matala, ja kirjoituksistani tuli lähinnä kummallisia.

Odotan jännityksellä kuinka aivottomalta ja kummalliselta tämä teksti näyttää huomenna virkeämmillä aivoilla.

Vastaus kysymykseen muutaman kuukauden viiveellä: Aika aivottomalta.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Perjantai-illan seikkailu



Aliina soitti illalla ja sanoi tahtovansa seikkailla tänään. No, mikäpä siinä. Millainen seikkailu saisi neidille olla? Päätimme karsia seikkailusta matkat maapallon navoille ja lähteä Kärmeskalliolle grillaamaan ja nauttimaan lämpimästä illasta. Eväänä oli perinteistä grilliruokaa, eli makkaraa. Makeaakin piti saada, joten teimme suklaabanaaneja nuotiolla ja vähän karkkiakin oli kassiin eksynyt..


Tuntui uskomattomalta, että niin pienen matkan päässä kaupungin, tai ainakin omakotitaloalueiden teistä ja menosta on tuollainen paikka. Katselimme pitkospuilta joutsenta järvellä ja aivan nuotiopaikan vieressä oli pienen pieni kevätpuro. Kävelymatkalla kuljimme pellon reunan ja heinäseipäistä tehdyn aidan välissä. Tunsin olevani jossakin vanhassa mustavalkoisessa Suomi-filmissä. Ikävä kyllä olin aivan väärin pukeutunut, huppari, farkut ja converset eivät oikein istuneet tähän idylliseen kuvaan. Tätä pukeutumista olen miettinyt useammankin kerran. Kun ihminen sisustaa kesämökkinsä täydelliseksi kopioksi 1900-luvun alun torpasta, voiko mökillä enää kulkea vanhoissa verkkareissa ja alelaarin varvastossuissa? Vai meneekö tunnelma pilalle?


Perjantaina tunnelma ei kuitenkaan tippaakaan kärsinyt farkuista tai stadiumin muovipussista. Luultavasti hymyilin koko yön unissanikin, seikkailu nuotiopaikalle oli kivaa vaihtelua tavallisiin iltoihin ja ystävyyteemme. Samat puheenaiheet ja ihmisetkin tuntuvat erilaisilta uusissa ympäristöissä. Vaikka vaihtelun tärkeydestä taidetaankin muistuttaa lähinnä pitkän linjan aviopareja, ei se tee pahaa muillekaan ihmissuhteille. Lähinnä piristää.

perjantai 8. toukokuuta 2009

and it feels like summer..

Kyllä, kesältä tuntuu. Kesäistä oloani ei lainkaan vähentänyt se, että otin pienet päiväunet pihakeinussa ja kävelin ensimmäistä kertaa talven jälkeen pihalla paljain jaloin. Aurinko tuntui somalta paljailla käsivarsilla ja ruoho kutitti. Kesätunteen kunniaksi jouduin syömään jätskiä :)

Odotan suurella jännityksellä, mitä tästä suuresta suunnitelmastani blogin pitämisestä tulee! Aloin jossain vaiheessa koukuttua blogeihin, ja olen viime aikoina yllättänyt itseni monesti ajattelemasta "jos pitäisin blogia, kirjoittaisin tästä..". Blogin nimi on pala Edith Södergranin runosta Ihmeellinen meri. Päätin lainata Södergrania, koska jotenkin nuo sanat kolahtivat, ja ne käyvät mielessäni kummallisen usein. Tämän hetkinen elämäni onkin yhtä tulevien seikkailujen janoa, mietin jatkuvasti tulevaa vuotta vaihto-oppilaana. Sääli, että tällä hetkellä tiedän vain, että päädyn jonnekin Yhdysvaltojen lounaisosaan. Lisätietoja odotellessa!

Oli luultavasti kaikkien onni, että lykkäsin bloggaamista tähän päivään ja oloon. Jos olisin aloittanut kirjoittamisen esimerkiksi tiistaina, blogin nimeksi olisi luultavasti tullut jotain hyvin synkkää ja myrskyisää. Tiistaina meni kaikki huonosti. Heräsin puolitoista tuntia ennen herätyskellon sointia tietöiden ääniin, jotka helisyttivät ikkunaani ja siirsivät vanhoja nukkekotini rippeitä lasikaapissa. Koulussa jonotin vessaan liian monia pitkiä minuutteja odottaen että yläasteelaiset tytöt saavat meikit naamaan ja lakat hiuksiin. (Olisikohan kaupungilla varaa kustantaa peruskouluihin meikkaushuoneita, jotta vessat jäisivät niille, joiden rakko uhkaa räjähtää?) Kun pääsin lähtemään kotiin, huomasin että lähes koko pihan viimeinen pyörä, eli omani, oli kaatunut tuulessa tai jonkun huolimattoman ohikulkiessa. Ja tietysti kettarit olivat tippuneet, joten jouduin taluttamaan kotiin. Ärr.

Tämän ja eilisen päivän aurinkoisuus ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaani niin paljon, että pääsin kirjoittamaan! Jee.