Portaita

Portaita kuvattiin kuvaamataidon kurssia varten maanantaina 16. elokuuta ympäri kaupunkia.

Reino

Eilen Wanaja Festivaalien jatkoklubilla näin tämän ilman rumpalia mutta tuttuja kappaleita soittamassa :)

Vinoja kuvia ja vinoja päiviä

Vietin aamun mansikkapellolla ihanan ja hyväntuulisen pienen tytön kanssa leikkien, kun hänen äitinsä keräsi mansikoita pakkaseen talven varalle. Samalta marjatilalta löytyi maailman suloisimpia lampaita, jotka söivät kädestä voikukanlehtiä ja antoivat silittää itseään niin paljon kun vain olisi jaksanut ja ehtinyt.

Huomasin ottaneeni mansikkareissulta paljon vinoja kuvia.

Viime päivät ovat tuntuneet vinoilta ja nurinkurisilta 8 tunnin välein syömäni antibiootin takia.
Varvas tulehtui jollakin hellepäivin uimareissuista eikä meinannut millään parantua. Nyt siis joudun kesälomasta huolimatta heräämään kellonsoittoon aamulla ja iltapäivästä olen niin väsynyt että nukahdan pihakeinuun tai sohvalle.

Tämänpäiväisten päiväunieni jälkeen huomasin kaipaavani Montanaa.

Eräänä päivänä jazzeilla

Linna Jazzien pääkonsertissa Johanna Försti lauloi Aretha Franklinia ja Husband soitti kummallista mutta jammailtavaa jazzia.

Kiitos Niinalle hauskasta seurasta, pensasmustikoista ja alimmasta kuvasta.

Mökillä

Söin, join, saunoin ja luin illalla sarjakuvia 70-luvulta. Täydellistä :)

Kuumana päivänä

Kuumana päivänä sain yhden joululahjan viime joululta, kävin viileässä kaupassa ja ostin sieltä mekon, uin käsipohjaa matalassa vedessä ja join maailman parasta pirtelöä.

Ensimmäinen viikko kotona

... maistui ruisleivälle, kylmäsavulohelle, uusille perunoille ja mansikoille.
... näytti vihreältä nurmikolta, siniseltä taivaalta, rusehtavalta järvivedeltä ja uusilta punaisilta marimekon lakanoilta.
... kuulosti ystävien juttelulta, pienen lapsen riemulta vesileikeissä, lintujen laululta aamuviideltä ja hyttysten ininältä.
... tuoksui uudelta käsirasvalta, kukilta tien varsilla ja makkaralta grillissä.
... tuntui kuumalta keskipäivän helteessä, vilpoiselta järvessä ja ihanalta perheen kanssa ollessa. Tuntui kodilta.

Montanan kesä

... on vihreämpi kuin koskaan. Vuorten rinteet ovat täynnä pieniä kukkia ja joet ja purot ovat valtavan kokoisia kaiken sulavan lumen jäljiltä. Se on pieniä vuoristopolkuja joita pitkin ratsastaessa tuntee olevansa elokuvassa ja sormenpäitä leikkaavaa ruohoa takapihalla. Montanan kesä on nukkumista ulkona vankkureissa ja viimeisten tuliaisten ostamista.

Nyt sitä on kolme päivää jäljellä, sitten aloitan matkanteon.

Nähdään Suomessa!

Sunnuntaina

Kävin kahden ystäväni kanssa kahvilassa juomassa kaakaota ja teetä erilaisista mukeista kaikki kolme saman pöydän ääressä erilaisilla tuoleilla istuen.

Illalla ajoin vielä pian Maineen muuttavan ystäväni kanssa syömässä tapasravintolassa, jossa kaikki astiat olivat samanlaisia ja tuolitkin olivat samaa paria.

Ravintolassa mietimme, kuinka Maine on oikeastaan puolivälissä matkalla Montanasta Suomeen, ja kuinka hän lähtee viikon ja minä kahden päästä. Mietimme myös, kuinka pienet tapakset täyttivät kummallisen nopeasti, ja kuinka uusin Twilight elokuva on tulossa ensi-iltaan uskomattoman nopeasti edellisen jälkeen.

Pitkästä aikaa meillä oli aikaa puhua ja miettiä ja istua hiljaa ilman kiirettä. Meillä oli aikaa astua ulos ravintolasta ja ensimmäisenä nähdä vuoria joilla on vielä lunta, ja kävellä kadulla kopisevilla kengillä ja katsella sisään näyteikkunoista.

Oli hyvä ja haikea ilta.

Tuulilasin läpi

Likaisen tuulilasinkin läpi on helppo muistaa miksi tämän tien nimi on Paradise Valley.

Uusi lista

Reilu vuosi sitten kirjoitin listan siitä, mitä olen saanut aikaan kyseisen vuoden aikana. Monet tekevät näitä vuoden vaihteen tuntumassa, mutta koska koululaisen vuosi vaihtuu kesäloman aikana, päätin kirjoittaa tämän listan vasta nyt.



Vuoden aikana olen...

...yrittänyt parhaani mukaan selvitä englantia puhuen
...aloittanut amerikkalaisen koulun 26. elokuuta
...vaeltanut vuorelle liian pian tänne tultuani, hengittäminen näin paljon merenpinnan yläpuolella on välillä hankalaa.
...käynyt Jason Mrazin keikalla
...ottanut yhden AP kurssin, joka siis tarkoittaa college tason kurssia
...pukeutunut halloweeniksi ja leikannut kurpitsalle naaman
...pitänyt Disney maratonin, kuten viime vuonnakin
...lähtenyt Speech&Drama kisoihin 3-6 aikaan aamuyöllä joka lauantai marraskuusta tammikuuhun
...avannut joululahjat vasta Joulupäivän aamuna
...ratsastanut hevosella ja pelännyt kuollakseen
...täysi-ikäistynyt
...käynyt laskettelemassa vuorilla
...nähnyt 3 sutta ja tähän mennessä 6 karhua, viimeisimmät karhut toissapäivänä
...uinut kuumien lähteiden lämmittämissä vesissä
...käynyt Utahissa uskomattomissa maisemissa
...käynyt kampaajalla laitattamassa hiukset Promia varten
...tottunut ajamaan 1,5h elokuviin
...esittänyt isoa roolia koulun Western-näytelmässä buutsit jalassa
...itkenyt ystävieni Graduation seremoniassa

...lisäksi tunnen vahvasti unohtaneeni suomen kielen kieliopin erityisesti yhdyssanojen suhteen.

Oli hyvä vuosi!

Lovely day of doing nothing

Koko talo on hiljainen, kaikki tuntuvat toipuvan raskaasta viikosta. Taloon saapui viime viikolla kauden ensimmäiset Bed & Breakfast vieraat, joka vaikutti kaikkien elämään ja kiireisyystasoon huomattavasti. Kauden avaaminen tarkoittaa myös sitä, että huomenna siirryn tavaroineni yläkertaan, jossa nukun viimeiset viikkoni täällä.

Lauantaina 29. päivä oli tasan kuukausi kotiinpaluuseeni. Myös koulu on osaltani ohi - sunnuntaina oli Graduation. Aihe on hankala, toisaalta on ihanaa palata kotiin, ja toisaalta on haikeaa jättää paikka joka myös tuntuu kodilta. Viime päivät olen viettänyt tiiviisti kavereitten kanssa, ja varsinkin eilinen Graduation Day oli täynnä pitkiä halauksia ja kyyneleitä poskilla. Suurin osa ystävistäni ei ole vielä lähdössä kesäloman viettoon, mutta joidenkin suhteen sunnuntai oli viimeinen kerta kun näen heidät.

Tuntuu uskomattomalta kuinka nopeasti aika täällä onkaan kulunut. Vielä joulukuussa tuntui ettei aika kulu millään ja kesäkuuhun on aivan liian paljon aikaa, ja nyt yrittää tarrata jokaiseen hetkeen ja nauttia niin paljon kuin mahdollista.

Tänään kuitenkin kuuntelen sateen ropinaa ja Bob Marleytä, katson ehkä pari jaksoa Frendejä ja en tee yhtään mitään.

Kevätsade

Koko viikko on ollut lämmin - joinakin päivänä jopa hellettä. Nyt kuuntelen kevään ensimmäistä ukkosmyrskyä joka ulkona pauhaa. Vettä sataa niin rankasti että matka koulubussilta kotiovelle ehti kastella hiukset ja farkunlahkeet. Sade oli kuitenkin ensimmäinen laatuaan koko vuonna, ensimmäistä kertaa se tuntui lämpimältä eikä seassa ollut räntää eikä jäätä.

Nyt pidän ikkunaa auki, nautin sateen hajusta ja ukkosen jylinästä.

Baby chicks

Host-perheeseeni saapui 15 uutta maailman pienintä ja sominta jäsentä. Tällä hetkellä ne asuvat vanhassa lasten kylpyammeessa keittiössä, ja kun ne alkavat haista, ne siirretään autotalliin. Kun autotalli alkaa haista, tipujen on aika siirtyä ulkoilmaan.

Näitä pieniä linnunalkuja katsellessani löysin uutta sympatiaa pieniä lapsia kohtaan. Koko ajan on liikuttava ja tutkittava, mutta kun väsymys iskee, ei voi muuta kun jäädä makaamaan siihen paikkaan. Pienenä olemisen täytyy olla rankkaa.

Spring Break

Reissu Utahiin sisälsi 2 yötä Arches National Parkissa ja 4 yötä Canyonlands National Parkissa, 24 tuntia autossa ja erittäin paljon suklaamunien syöntiä.

Varsinkin Arches National Park oli ihmeellinen, kirkkaan sininen taivas oranssinpunaisia kiviä vasten näytti uskomattomalta. Maisemat ovat ainoita laatuaan, vastaavaa paikkaa ei ole muualla maailmassa. Kevät Utahissa oli pidemmällä kuin täällä, ja parina päivänä kävelimme 27 asteen helteessä. Kaikki alueen yleiset vessat varoittelivat älykkäistä korpeista, jotka nälkäisinä availevat reppuja ja kylmälaukkuja eväitä etsiessään.

Matkalaukkuelämää

Olen elänyt matkalaukun kanssa käytännössä viimeiset kolme viikkoa. Spring Breakin jälkeen en tullutkaan heti kotiin, vaan asuin kaverini luona muutamia päiviä, kun host-perheeni jatkoi sukulointia toisessa osavaltiossa. Kotiin päästyäni seuraavana päivänä pakkasin uudestaan Music Festivaleille, joihin koulun kuoro lähti kilpailemaan. Hyvin meni, ansaitsimme paikan osavaltiomestaruuskisoihin. Tältä reissulta palasin kotiin lauantai-iltana, ja seuraavana päivänä puolelta päivin oli lähtö Montanan pääkaupunkiin Helenaan Youth In Government tapahtumaan, josta palasimme keskiviikkona. Tämän jälkeen olenkin lähinnä yrittänyt tehdä niitä läksyjä, jotka jäivät tekemättä kaiken reissaamisen ohessa ja silti yrittänyt päästä ennen puolta yötä nukkumaan. Kaiken tämän tuloksena viikonloppu ilman mitään ohjelmaa tuntuu täydelliseltä.

10 paivan nettipimento

Spring break on vihdoin taalla, ja lahden tanaan heti koulun jalkeen ystavani perheen kanssa ajamaan tanne. Luvassa on telttailua, paivavaelluksia ja kasitykseni mukaan uniikkeja maisemia. Paasen myos kokemaan aavikon lampotilavaihtelut; minua on varoiteltu kovasti kuumista paivista ja jaatavan kylmista oista.

Olen siis nettiyhteyden ulottumattomissa seuraavat 10 paivaa, mutta pidan kameran visusti mukanani ja lupaan ottaa mahdollisimman paljon kuvia.

Hyvaa viikkoa teille kaikille :)

15

Laskin eilen, että kotiinpaluuseeni on enää 15 viikkoa. Sen tajuttuani näin unta ruisleivästä.

Viikonloppuna

... tapasin kaikki AFS:n vaihtarit Montanasta.

... katselin geysirejä, kuuntelin kuumien lähteiden pulpahtelua ja haistelin sitä kummaa keitettyjen kananmunien hajua, mikä lähteistä nousevassa vesihöyryssä on.

... näin kolme sutta noin viiden metrin päästä kuitenkin turvallisesti autossa istuen.

... kävin uimassa sellaisessa kohdassa Yellowstone jokea, johon laskee vettä kuumasta lähteestä.

... unohdin kameran kotiin :(

Unia

Täällä ollessani olen kiinnittänyt enemmän huomiota uniini kuin aikaisemmin, erityisesti siihen mitä kieltä niissä puhutaan. Tuntuu että kieleen vaikuttaa erityisesti se, luenko suomeksi vai englanniksi ennen nukkumaanmenoa.

Viime aikoina olen myös nähnyt unia, joissa ihmiset ja paikat sekoittuvat. Hyvä ystäväni Suomesta on ollut täällä koulussa kanssani, ja viime viikolla host-sisko ja kaksi paikallista kaveriani kävelivät Viipurintietä Verkatehdasta kohti.

Osaako kukaan selittää näitä?

Kevätkaipuu

Viime päivinä olen nauttinut auringon lämmöstä ja siitä jokavuotisesta tunteesta, että kevät on tuloillaan. Talvi on poikkeuksellisesti ollut niin lämmin ettei sitä kukaan oikein osaa talveksi kutsua, mutta siitä huolimatta nyt tuoksuu keväältä. Viime viikolla oli 15 astetta lämmintä ja hulmuava toppi ja neuletakki olivat täysin riittävät ulkoillessa. Tuntuu kummalta, että lauantaina kuitenkin ajamme tänne hiihtämään, vaikka vasta tällä viikolla katselin kuinka joki virtasi vapaana ja viimeisetkin lumet sulivat pois. Toivottavasti piha vihertyisi pian, kaipaan värejä muuallekin kuin vaatteisiini.

PS. Myös Yellowstonen karhut aistivat aikaisen kevään ja lämpimät ilmat - viime viikonloppuna puiston työntekijät saivat viestin siitä että karhut alkavat heräillä.

Viikko helmikuuta

... on sisältänyt sekä ylä- että alakuloa, kuten Rölli sanoisi. Viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen, ja kuvaaminen on taas tuntunut hauskalta. Alimmassa kuvassa on kuvausapulaiseni Dieter, joka ei oikein tahdo ymmärtää, että kyykistyminen kameran kanssa ei yleensä tarkoita silittämistä vaan jotain muuta. Tästä syystä monessa kuvassani on osa kissan korvaa, nenää tai häntää. Lisäksi tällä puolivillillä kissalla on kummallinen tapa kiittää silittäjäänsä; sormen näykkäisy.

Ikävänä uutisena kuulimme, että matka Vancouverin olympialaisiin peruuntui host-isän työn takia. Tietysti se harmittaa, mutta ymmärrän kyllä syyn. Nyt täytyy sitten keskittyä katsomaan olympialaisia telkkarista, näkeepähän tapahtumat ainakin tarkemmin ja lähempää isolta tv-ruudulta kuin paikan päällä isossa ihmismassassa.

Synttärit jatkuvat

Varsinainen synttäripostaus jäi tekemättä kaikenlaisten kiireiden (kuten juhlien) takia, mutta se ei haittaa, koska synttäritkin tuntuvat jatkuvan.

Sain tänään postista kaksi pakettia, ja kummankin sisältö sai hymyn huulille. Niina neuloi pehmeän, muhkean ja ihanan harmaan kaulahuivin (joka myöskin jäi kiireen takia esittelemättä) kaveriksi ranteenlämmittimet. Lisäksi paketista löytyi karkkia, ja muumi-karkkirasia olikin jo kuvan ottamisen yhteydessä tyhjä..

Toisesta paketista paljastui Aliinan kokoama levy, jonka kaikki kappaleet ovat täynnä yhteisiä rakkaita muistoja.

Kiitos paljon! :)

PS. Kaiken tämän lisäksi sain tädiltä irtokarkkia, ja pussin sisällöstä kyllä huomaa että äiti on maininnut melko valikoivasta karkkimaustani muillekin suvun jäsenille. Kiitos myös tästä!

Keittiöunelmia

Pienenä tyttönä suuri haaveeni oli omistaa leikkikeittiö; pieni uuni, hella ja tiskiallas ja erilaisia ruokatarvikkeita siinä valmistettavaksi. Naapurin tytöllä oli sellainen, eikä se varsinaisesti lieventänyt kaipaustani saada vastaava itselle. Jostain syystä en kuitenkaan koskaan kertonut haaveesta kenellekään ennen yläasteikää, jolloin mainitsin aiheesta äidilleni. Vähän turhan myöhään siis.

Tunnen kuitenkin kasvaneeni leikkikeittiöttömyydestäni huolimatta kykeneväksi ihmiseksi, ja osaan jopa tehdä ruokaa ainakin jollain tasolla. Lisäksi tiedän ettei pienen tytön elämästäni puuttunut mitään, vaikken juuri tuota nimenomaista lelua omistanutkaan. Leikki-imurilla imuroimallakin pääsin pitkälle.

Sisäinen 5-vuotiaani kuitenkin heräsi tänään ja autoin host-siskoani järjestämään hänen keittiönsä. (Tilanne tosin kääntyi pian siihen että minä järjestin ja sisko pelasi nintendolla)

Olin vaikuttunut hänen keittiöstään. Runko oli kirpputorilta ja tytön vaari oli askarrellut siihen pienen hanan ja maalannut hellan levyt. Se on palvellut kolmen tytön leikit ja on iältään yli kymmenen vuotta. Koko keittiö käsitti yhden muovisen kipon, muuten kaikki muu oli puuta tai metallia, joista näkyi että keittiö on ollut kovassa käytössä mutta silti tiesi että se tulee kestämään vielä pitkään.

Suosikkiosani olivat itseommellut mansikat. En usko että mansikoiden ompeleminen olisi ikinä tullut edes mieleeni jos en olisi nähnyt niitä jossain.

Kahden kielen välissä, osa 2

Syksyllä kirjoitin hassuista käännöksistä. Nyt huomaan käännösteni vaikuttavan hassuilta toiseen suuntaan. Sinä-passiivi on tarttunut jo pelottavan hyvin, ja meinaan jatkuvasti kirjoittaa sähköposteihin ilmaisuja, jotka toimivat enlanniksi, mutta eivät suomeksi. Älkää siis ihmetelkö, jos alan blogissa "löytää asioita hauskoiksi" tai jos hämmennyn, kun "joku ei tee mitään järkeä". Lisäksi saatan "ottaa suihkun" ja "tuntea pahaa jollekin".

Alan kohta tuntea itseni Google Translatoriksi, jonka suomenkieli on myös melko tönkköä.



(olen jo yrittänyt käyttää kaikkia noita ilmauksia sähköposteissani, mutta tajunnut sitten että jotain on pielessä)

Puoliväli

Tänään, 15. tammikuuta olen täsmälleen puolessa välissä vaihtovuottani. Tuntuu ihmeelliseltä, kuinka nopeasti ensimmäinen puolisko onkaan kulunut. Aika ajoin ajan kuluminen on tuntunut tuskaisen hitaalta, ja viime aikoina on taas ihmetellyt, että mihin se kaikki aika oikein kuluu. Joka tapauksessa, nyt on saman verran öitä lähtöön ja paluuseen.

Kuvan otti hyvä ystäväni, kun pyysin häneltä apua seuraavaan kuvistyöhöni. Aiheena on lempipaikka, ja tuohon rantaan liittyy paljon muistoja jo monien vuosien takaa. Viime kesä oli erityinen, yksi tyttö heitti monen vuoden talviturkkinsa ja toisen näin siellä viimeistä kertaa ennen lähtöäni yöllisellä uimareissulla.

Hämmennyin kuitenkin hetkeksi, kun sain kuvat sähköpostiini. Ajatuksissani ranta oli kesäinen ja lämmin, ja kuvat eivät ihan vastanneet muistikuvaani. Tajusin, että viidessä kuukaudessa tapahtuu muutoksia.

Mikä muu on muuttunut poissaoloni aikana?
Miltä kaikki seuraavan viiden kuukauden päästä näyttää?

Lisää - mutta mitä?

Suurin piirtein kaikki täällä tietävät, että nimessäni on jotain kummallista amerikkalaiseen Lisaan verrattuna. Suurin osa tietää, että jotain pitää lisätä. Yleensä se lisäys on kirjain s.

Hyvää viikkoa kaikille!

T: Lissa

Jääräpää

Vihaan aikaisin heräämistä, jos herätys on jonkun muun säätämä. Jos saan valita itse, voin ihan hyvin herätä aikaisinkin.
Lomalla oli kivaa lölliä sisällä, mutta nyt kun koulu alkoi ja olin pakotettu istumaan sisällä, kaipasin ulkoilmaa. Menin siis heti koulun jälkeen koiran kanssa lenkille.

Mikä järki tätäkin kummallista politiikkaa vaivaa? Olenko ainoa jääräpää?

:(

Tämä ylitti uutiskynnyksen myös täällä. Surullista. Olen paljon ylpeämpi kotimaastani, kun näen suomalaisia suksia, puhelimia tai kukkakuoseja.