Viikko helmikuuta

... on sisältänyt sekä ylä- että alakuloa, kuten Rölli sanoisi. Viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen, ja kuvaaminen on taas tuntunut hauskalta. Alimmassa kuvassa on kuvausapulaiseni Dieter, joka ei oikein tahdo ymmärtää, että kyykistyminen kameran kanssa ei yleensä tarkoita silittämistä vaan jotain muuta. Tästä syystä monessa kuvassani on osa kissan korvaa, nenää tai häntää. Lisäksi tällä puolivillillä kissalla on kummallinen tapa kiittää silittäjäänsä; sormen näykkäisy.

Ikävänä uutisena kuulimme, että matka Vancouverin olympialaisiin peruuntui host-isän työn takia. Tietysti se harmittaa, mutta ymmärrän kyllä syyn. Nyt täytyy sitten keskittyä katsomaan olympialaisia telkkarista, näkeepähän tapahtumat ainakin tarkemmin ja lähempää isolta tv-ruudulta kuin paikan päällä isossa ihmismassassa.

Synttärit jatkuvat

Varsinainen synttäripostaus jäi tekemättä kaikenlaisten kiireiden (kuten juhlien) takia, mutta se ei haittaa, koska synttäritkin tuntuvat jatkuvan.

Sain tänään postista kaksi pakettia, ja kummankin sisältö sai hymyn huulille. Niina neuloi pehmeän, muhkean ja ihanan harmaan kaulahuivin (joka myöskin jäi kiireen takia esittelemättä) kaveriksi ranteenlämmittimet. Lisäksi paketista löytyi karkkia, ja muumi-karkkirasia olikin jo kuvan ottamisen yhteydessä tyhjä..

Toisesta paketista paljastui Aliinan kokoama levy, jonka kaikki kappaleet ovat täynnä yhteisiä rakkaita muistoja.

Kiitos paljon! :)

PS. Kaiken tämän lisäksi sain tädiltä irtokarkkia, ja pussin sisällöstä kyllä huomaa että äiti on maininnut melko valikoivasta karkkimaustani muillekin suvun jäsenille. Kiitos myös tästä!