10 paivan nettipimento

Spring break on vihdoin taalla, ja lahden tanaan heti koulun jalkeen ystavani perheen kanssa ajamaan tanne. Luvassa on telttailua, paivavaelluksia ja kasitykseni mukaan uniikkeja maisemia. Paasen myos kokemaan aavikon lampotilavaihtelut; minua on varoiteltu kovasti kuumista paivista ja jaatavan kylmista oista.

Olen siis nettiyhteyden ulottumattomissa seuraavat 10 paivaa, mutta pidan kameran visusti mukanani ja lupaan ottaa mahdollisimman paljon kuvia.

Hyvaa viikkoa teille kaikille :)

15

Laskin eilen, että kotiinpaluuseeni on enää 15 viikkoa. Sen tajuttuani näin unta ruisleivästä.

Viikonloppuna

... tapasin kaikki AFS:n vaihtarit Montanasta.

... katselin geysirejä, kuuntelin kuumien lähteiden pulpahtelua ja haistelin sitä kummaa keitettyjen kananmunien hajua, mikä lähteistä nousevassa vesihöyryssä on.

... näin kolme sutta noin viiden metrin päästä kuitenkin turvallisesti autossa istuen.

... kävin uimassa sellaisessa kohdassa Yellowstone jokea, johon laskee vettä kuumasta lähteestä.

... unohdin kameran kotiin :(

Unia

Täällä ollessani olen kiinnittänyt enemmän huomiota uniini kuin aikaisemmin, erityisesti siihen mitä kieltä niissä puhutaan. Tuntuu että kieleen vaikuttaa erityisesti se, luenko suomeksi vai englanniksi ennen nukkumaanmenoa.

Viime aikoina olen myös nähnyt unia, joissa ihmiset ja paikat sekoittuvat. Hyvä ystäväni Suomesta on ollut täällä koulussa kanssani, ja viime viikolla host-sisko ja kaksi paikallista kaveriani kävelivät Viipurintietä Verkatehdasta kohti.

Osaako kukaan selittää näitä?

Kevätkaipuu

Viime päivinä olen nauttinut auringon lämmöstä ja siitä jokavuotisesta tunteesta, että kevät on tuloillaan. Talvi on poikkeuksellisesti ollut niin lämmin ettei sitä kukaan oikein osaa talveksi kutsua, mutta siitä huolimatta nyt tuoksuu keväältä. Viime viikolla oli 15 astetta lämmintä ja hulmuava toppi ja neuletakki olivat täysin riittävät ulkoillessa. Tuntuu kummalta, että lauantaina kuitenkin ajamme tänne hiihtämään, vaikka vasta tällä viikolla katselin kuinka joki virtasi vapaana ja viimeisetkin lumet sulivat pois. Toivottavasti piha vihertyisi pian, kaipaan värejä muuallekin kuin vaatteisiini.

PS. Myös Yellowstonen karhut aistivat aikaisen kevään ja lämpimät ilmat - viime viikonloppuna puiston työntekijät saivat viestin siitä että karhut alkavat heräillä.

Viikko helmikuuta

... on sisältänyt sekä ylä- että alakuloa, kuten Rölli sanoisi. Viikko on ollut lämmin ja aurinkoinen, ja kuvaaminen on taas tuntunut hauskalta. Alimmassa kuvassa on kuvausapulaiseni Dieter, joka ei oikein tahdo ymmärtää, että kyykistyminen kameran kanssa ei yleensä tarkoita silittämistä vaan jotain muuta. Tästä syystä monessa kuvassani on osa kissan korvaa, nenää tai häntää. Lisäksi tällä puolivillillä kissalla on kummallinen tapa kiittää silittäjäänsä; sormen näykkäisy.

Ikävänä uutisena kuulimme, että matka Vancouverin olympialaisiin peruuntui host-isän työn takia. Tietysti se harmittaa, mutta ymmärrän kyllä syyn. Nyt täytyy sitten keskittyä katsomaan olympialaisia telkkarista, näkeepähän tapahtumat ainakin tarkemmin ja lähempää isolta tv-ruudulta kuin paikan päällä isossa ihmismassassa.

Synttärit jatkuvat

Varsinainen synttäripostaus jäi tekemättä kaikenlaisten kiireiden (kuten juhlien) takia, mutta se ei haittaa, koska synttäritkin tuntuvat jatkuvan.

Sain tänään postista kaksi pakettia, ja kummankin sisältö sai hymyn huulille. Niina neuloi pehmeän, muhkean ja ihanan harmaan kaulahuivin (joka myöskin jäi kiireen takia esittelemättä) kaveriksi ranteenlämmittimet. Lisäksi paketista löytyi karkkia, ja muumi-karkkirasia olikin jo kuvan ottamisen yhteydessä tyhjä..

Toisesta paketista paljastui Aliinan kokoama levy, jonka kaikki kappaleet ovat täynnä yhteisiä rakkaita muistoja.

Kiitos paljon! :)

PS. Kaiken tämän lisäksi sain tädiltä irtokarkkia, ja pussin sisällöstä kyllä huomaa että äiti on maininnut melko valikoivasta karkkimaustani muillekin suvun jäsenille. Kiitos myös tästä!