torstai 24. kesäkuuta 2010

Montanan kesä


... on vihreämpi kuin koskaan. Vuorten rinteet ovat täynnä pieniä kukkia ja joet ja purot ovat valtavan kokoisia kaiken sulavan lumen jäljiltä. Se on pieniä vuoristopolkuja joita pitkin ratsastaessa tuntee olevansa elokuvassa ja sormenpäitä leikkaavaa ruohoa takapihalla. Montanan kesä on nukkumista ulkona vankkureissa ja viimeisten tuliaisten ostamista.
Nyt sitä on kolme päivää jäljellä, sitten aloitan matkanteon.
Nähdään Suomessa!

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Sunnuntaina

Kävin kahden ystäväni kanssa kahvilassa juomassa kaakaota ja teetä erilaisista mukeista kaikki kolme saman pöydän ääressä erilaisilla tuoleilla istuen.
Illalla ajoin vielä pian Maineen muuttavan ystäväni kanssa syömässä tapasravintolassa, jossa kaikki astiat olivat samanlaisia ja tuolitkin olivat samaa paria.
Ravintolassa mietimme, kuinka Maine on oikeastaan puolivälissä matkalla Montanasta Suomeen, ja kuinka hän lähtee viikon ja minä kahden päästä. Mietimme myös, kuinka pienet tapakset täyttivät kummallisen nopeasti, ja kuinka uusin Twilight elokuva on tulossa ensi-iltaan uskomattoman nopeasti edellisen jälkeen.
Pitkästä aikaa meillä oli aikaa puhua ja miettiä ja istua hiljaa ilman kiirettä. Meillä oli aikaa astua ulos ravintolasta ja ensimmäisenä nähdä vuoria joilla on vielä lunta, ja kävellä kadulla kopisevilla kengillä ja katsella sisään näyteikkunoista.
Oli hyvä ja haikea ilta.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Tuulilasin läpi


Likaisen tuulilasinkin läpi on helppo muistaa miksi tämän tien nimi on Paradise Valley.


torstai 3. kesäkuuta 2010

Uusi lista

Reilu vuosi sitten kirjoitin listan siitä, mitä olen saanut aikaan kyseisen vuoden aikana. Monet tekevät näitä vuoden vaihteen tuntumassa, mutta koska koululaisen vuosi vaihtuu kesäloman aikana, päätin kirjoittaa tämän listan vasta nyt.



Vuoden aikana olen...

...yrittänyt parhaani mukaan selvitä englantia puhuen
...aloittanut amerikkalaisen koulun 26. elokuuta
...vaeltanut vuorelle liian pian tänne tultuani, hengittäminen näin paljon merenpinnan yläpuolella on välillä hankalaa.
...käynyt Jason Mrazin keikalla
...ottanut yhden AP kurssin, joka siis tarkoittaa college tason kurssia
...pukeutunut halloweeniksi ja leikannut kurpitsalle naaman
...pitänyt Disney maratonin, kuten viime vuonnakin
...lähtenyt Speech&Drama kisoihin 3-6 aikaan aamuyöllä joka lauantai marraskuusta tammikuuhun
...avannut joululahjat vasta Joulupäivän aamuna
...ratsastanut hevosella ja pelännyt kuollakseen
...täysi-ikäistynyt
...käynyt laskettelemassa vuorilla
...nähnyt 3 sutta ja tähän mennessä 6 karhua, viimeisimmät karhut toissapäivänä
...uinut kuumien lähteiden lämmittämissä vesissä
...käynyt Utahissa uskomattomissa maisemissa
...käynyt kampaajalla laitattamassa hiukset Promia varten
...tottunut ajamaan 1,5h elokuviin
...esittänyt isoa roolia koulun Western-näytelmässä buutsit jalassa
...itkenyt ystävieni Graduation seremoniassa

...lisäksi tunnen vahvasti unohtaneeni suomen kielen kieliopin erityisesti yhdyssanojen suhteen.

Oli hyvä vuosi!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Lovely day of doing nothing



Koko talo on hiljainen, kaikki tuntuvat toipuvan raskaasta viikosta. Taloon saapui viime viikolla kauden ensimmäiset Bed & Breakfast vieraat, joka vaikutti kaikkien elämään ja kiireisyystasoon huomattavasti. Kauden avaaminen tarkoittaa myös sitä, että huomenna siirryn tavaroineni yläkertaan, jossa nukun viimeiset viikkoni täällä.
Lauantaina 29. päivä oli tasan kuukausi kotiinpaluuseeni. Myös koulu on osaltani ohi - sunnuntaina oli Graduation. Aihe on hankala, toisaalta on ihanaa palata kotiin, ja toisaalta on haikeaa jättää paikka joka myös tuntuu kodilta. Viime päivät olen viettänyt tiiviisti kavereitten kanssa, ja varsinkin eilinen Graduation Day oli täynnä pitkiä halauksia ja kyyneleitä poskilla. Suurin osa ystävistäni ei ole vielä lähdössä kesäloman viettoon, mutta joidenkin suhteen sunnuntai oli viimeinen kerta kun näen heidät.
Tuntuu uskomattomalta kuinka nopeasti aika täällä onkaan kulunut. Vielä joulukuussa tuntui ettei aika kulu millään ja kesäkuuhun on aivan liian paljon aikaa, ja nyt yrittää tarrata jokaiseen hetkeen ja nauttia niin paljon kuin mahdollista.
Tänään kuitenkin kuuntelen sateen ropinaa ja Bob Marleytä, katson ehkä pari jaksoa Frendejä ja en tee yhtään mitään.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kevätsade


Koko viikko on ollut lämmin - joinakin päivänä jopa hellettä. Nyt kuuntelen kevään ensimmäistä ukkosmyrskyä joka ulkona pauhaa. Vettä sataa niin rankasti että matka koulubussilta kotiovelle ehti kastella hiukset ja farkunlahkeet. Sade oli kuitenkin ensimmäinen laatuaan koko vuonna, ensimmäistä kertaa se tuntui lämpimältä eikä seassa ollut räntää eikä jäätä.


Nyt pidän ikkunaa auki, nautin sateen hajusta ja ukkosen jylinästä.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Baby chicks


Host-perheeseeni saapui 15 uutta maailman pienintä ja sominta jäsentä. Tällä hetkellä ne asuvat vanhassa lasten kylpyammeessa keittiössä, ja kun ne alkavat haista, ne siirretään autotalliin. Kun autotalli alkaa haista, tipujen on aika siirtyä ulkoilmaan.

Näitä pieniä linnunalkuja katsellessani löysin uutta sympatiaa pieniä lapsia kohtaan. Koko ajan on liikuttava ja tutkittava, mutta kun väsymys iskee, ei voi muuta kun jäädä makaamaan siihen paikkaan. Pienenä olemisen täytyy olla rankkaa.