Miksi pikkusiskot ovat hauskoja?

Perheen uusi villitys on keksiä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman mielikuvituksellisia Chuck Norris vitsejä. 7-vuotias yritti osallistua tähän sanomalla siskolleen: "Sister, you are lame. Chuck Norris said so."

Katsoin saman 7-vuotiaan kanssa telkkaria, ja mainoskatkolla tuli Toyota-mainos, jossa mainittiin, että Toyota on japanilainen auto. 7v. näytti hetken melko hämmentyneeltä, ja kysyi sitten "But why there's japanese cars in american TV?"

Katsoimme jouluaattoiltana Tohtori Zhivagon koko perheen voimin. Elokuvassa on kohta, jossa Zhivago on kylvyssä, ja häntä hoivaava neito antaa tohtorille pusun otsalle. Perheen 11-vuotias järkyttyi tästä kovasti, ja sanoi: "Hey lady he's still wet! Oh no that's gross, what kind of movie this is!"

Opettelua

Kollaasi kesän parhaasta päivästä koulun kuvistunneilla askarreltuna. Lisäkuvaus päivästä löytyy täältä, ymmärrän täysin ettei näkemykseni aiheesta varmasti kerro kaikkea.

Erilainen kollaasi. Jotenkin täällä tuntuu hurjan hauskalta lisätä suomenkielistä tekstiä vähän joka paikkaan, tuntuu että on oma salakieli. Tässäkin työssä jossain maalin alla on osia Reino and the Rhinosin Toivoo -kappaleesta.

Kävin neljän viikon mittaisen maalauskurssin, viimeisellä kerralla maalasimme lankakeriä. Maalasin siellä myös mm. legopalikan, ilmapallon, hyytelöä ja omenoita. Ideana oli siis opiskella värejä, varjoja ja asettelua, eikä niinkään muotokuva- tai maisemamaalausta.

Turkki

Kiitospäivän vietimme Coloradossa pienessä kaupungissa perhetuttujen luona. Koko juhlan kohokohta, eli ruoka oli oikein hyvää ja söin paljon. Siis liikaa. Ruokapöydässä 14 ihmisen kanssa montaa eri keskustelua kuunnellessani en kuitenkaan saanut yksittäisistä sanoista selvää, ja puhe kuulosti lähinnä Jaska Jokusen opettajan ääneltä. Kalkkunaa* syödessäni ajattelin lämpimästi kaikkia huonokuuloisia ihmisiä.

Samaan aikaan kun Suomessa vietettiin "Älä osta mitään"-päivää, täällä oli Black Friday, jonka kunniaksi kaikissa kaupoissa on valtavia alennuksia ja isoimmat kaupat avaavat ovensa viideltä aamulla. Viime vuonna taulu-telkkareiden hinnat olivat niin alhaalla tuona päivänä, että joku oli jäänyt jalkoihin ja kuollut ihmisten rynnätessä ostoksille.

Olen ollut huonovointinen melkein koko viikon; päänsärkyä, mahakipua ja yleistä väsymystä. Ilmeisesti paha olo johtuu siitä, Coloradossa vietimme aikaa korkeammalla kuin olen luultavasti koskaan ollut, enkä ymmärtänyt juoda tarpeeksi vettä. En oikein ymmärrä mihin tämä liittyy, mutta eilen host-vanhempani selittivät, että kun ihminen on tavallista korkeammalla, kroppa kaipaa enemmän vettä kuin normaalisti. Yritän nyt jälkikäteen juoda valtavasti vettä, en tosin tiedä onko jo liian myöhäistä.



*Kirjoitin sanan "kalkkuna" alunperin muotoon "turkki", koska englannin kielessä kalkkunahan on sama kuin Turkki. Vasta esikatselussa huomasin mokani..

Haastan

... ystäväni kuvaamaan. Olen itse laiskistunut liikaa kuvaamisen suhteen. Aiheesta innostuneet ystäväni ovat muualla, ja yksin en näe asioita samalla tavalla kuvauksellisina. Tätä olen ainakin käyttänyt tekosyynä, yksin kuvaaminen ei ole niin kivaa kun seurassa. Pyydän nyt Sinjaa, Niinaa ja Mariaa kuvaamaan blogiinsa asioita, jotka tulevat ensimmäsenä mieleen sanoista aamu, tyhjä ja kaksi. Ehkä saisin taas ideoita, kun näen mitä muut tekevät. Tai ehkä haluan vain katsella muiden kuvia :)

S stands for

...sukkahousut. Host-äiti palasi parin viikon reissultaan Ranskasta, ja sain violettisävyiset raitasukkikset tuliaisiksi. Raitanäkymä jaloissani piristi kummasti viikonloppua.

...sisko ja shoppailu. Vietin koko sunnuntain 14-vuotiaan host-siskoni kanssa shoppaillen, löysimme mm. vaatetusta kummallekin speech&drama kisoja varten. Itselleni mekko ja siskolle siisti takki. Tuo Macy's:llä shoppailu oli niitä harvoja hetkiä, että todella nautin amerikkalaiseen tyyliin kuuluvasta valtavasta valikoimasta. Täydellistä mustaa perusmekkoa ei ole meinannut löytyä millään Suomesta, mutta yhdestä kaupasta löysin peräti kolme vahvaa ehdokasta, kaikki vieläpä alennuksessa. Ah! (Itse tosin käytin speech&drama kisoja tekosyynä mekon ostamiselle, mutta se on sivuseikka)

...Serious Oral Interpretation. Lauantaina oli taas speech&drama kisat, ja olin edistynyt selkeästi yhdessä viikossa; kaikki tuomarit ymmärsivät puhettani!

...sanonnat. Teemme koulussa ryhmätöitä koulun vaihtareiden kotimaista ja erityisesti niiden kirjallisuudesta, mediasta ja muusta sen tyylisestä. Olen siis pari päivää kääntänyt kappaleita, sanontoja ja sitaatteja englanniksi, ja parin päivän sisään pitäisi alkaa esitellä ryhmätöitä. Yksi ryhmäläisteni suosikkisanonnoista on Kola-Ollin "I can't do this, it's too acid."

...sitting in a car. Perjantain ja sunnuntain välisenä aikana istuin autossa pyöreästi 10 tuntia.

...short skirt. Yksi opettaja huomautti minulle liian lyhyestä hameesta perjantaina. Tuntui hassulta, en vain aamuisin huomaa ajatella koulun pukeutumissääntöjä, koska en koskaan ennenkään ole sellaisia ajatellut. Koulun sääntökirjan mukaan hameellani kyllä oli tarpeeksi pituutta, mutta ilmeisesti ko. opettaja pitää sääntöä liian löyhänä. Joka tapauksessa, yksi hame (neljäs kuva) on nyt siis virallisesti käyttökelvoton koulussa.

Asun...

...pihatien päässä...
...vuorien keskellä kuopassa...
...neljännen ja kolmannen mailimerkin välissä.

Viikonloppuna

- Yövyin elämäni pelottavimmassa "hotellissa". Oviaukon ja itse oven välissä oli parin sentin rako, ja kylpyammeen pohja oli ruskea. Lisäksi naapurihuoneessa ravasi yön aikana useampia ihmisiä noin 5 minuutin vierailuilla.
- Elin 12 tuntia kahdella banaanilla, trailmixillä ja pienen pienellä hampurilaisella. Oli aika huono olo 9 tunnin jälkeen ja aloin kaivata kunnollista ruokaa.
- Kisoissa puhuin puheeni kolme kertaa, joista kahdella kierroksella sijoituin viimeiseksi. Tuomarit kuitenkin kirjoittivat palautepapereihin, että asuni oli soma ja olemukseni hyvä.
- Löysin koulubussissa ainakin melkein hyvän asennon ja sain nukuttua.
- Paluumatkalla ravintolassa söin ihanan jälkiruuan, kuuman suklaacookien päällä vanilijajäätelöä.
- Pitkien yöunien jälkeen nauroin kaikille listaamilleni epämiellyttäville asioille.
- Puhuin perheen kanssa skypessä ja toivotin isälle hyvää isänpäivää.

Lievää paniikkia ilmassa

Valmistaudun parhaillani lauantaina olevaan ensimmäiseen Speech&Drama Meet:iin, eli kisoihin, täysin viime tipassa. Lajini on Serious Oral Interpretation, käytännössä siis luen valitsemani vakavan tekstin tuomareille mahdollisimman elävästi ja hyvin. Pienen sattumusten sarjan takia pääsin vasta keskiviikkona leikkaamaan tekstiä sallittuun 8 minuutin mittaan, joka lukunopeudellani on erittäin lyhyt teksti. Lähtö on huomenna perjantaina heti koulun jälkeen, koska ajomatka kisapaikalle kestää useamman tunnin. Nyt yritän keskittyä ja lukea tekstiä ääneen jokaisena mahdollisena hetkenä (niin, huomenna on myös kaksi koetta, joihin pitäisi valmistautua), kuunnella vaikeiden sanojen ääntämistä, ottaa aikaa lukunopeudestani ja esiintyä host-isälle samalla kun hän tiskaa. Hassun aksenttini takia ohjaava opettaja sanoi, että minun kannattaisi lukea jotain Pohjois-Eurooppalaisen kirjoittamaa, joten päädyin suosikkikirjaani, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla. Osaanpahan ainakin lausua ihmisten ja paikkojen nimet paremmin kuin muut, jos en muuta.

Mutta silti, ahdistaa, hirvittää, pelottaa.

Kävely

Lähdin sunnuntaina tunnin kävelylle lievittääkseni selkäkipua, joka johtui edellisen päivän Disney-maratonista. Ei siis pitäisi viettää päivää yhdellä samalla sohvalla yhdessä samassa asennossa..
Kävelin Gardineriin johtavan maantien reunaa, koska en halunnut tavata karhuja yksin ollessani. Oli kuitenkin hauska huomata, kuinka monista autoista tuli hämmentyneitä katseita punatakkisen kävelijän suuntaan. Lisäksi yksi auto pysähtyi, ja kysyi, tarvitsenko kyydin johonkin. En vieläkään tiedä, luultiinko minua liftaajaksi, vai onko kävelijä yhtä suuri ihme täkäläisille kuin paikallisen kouluruokalan tarjoilu minulle.

Viikon kuluessa olen

...seurannut yöllä sulaneen lumen sulamista pihalla
...tehnyt kolme uutta soittolistaa iPodiin
...lukenut, lukenut, lukenut
...syönyt suklaata lääkkeeksi flunssaan
...katsonut opetusvideon, jossa kerrotaan, että laulajien pitäisi katsoa 40-60-lukujen musikaaleja ja matkia niistä liikkeitä
...kuullut, kuinka opettaja laulaa Justin Timberlaken Sexy Backia sanoilla "I got a hairy back"
...tuntenut itseni enemmän kaupunkitytöksi kuin ikinä ennen, kun kanojen siirtely munia etsiessä alkoi tuntua epämiellyttävältä
...pohtinut joululahjoja
...vaihtanut herätysääntä
...pohtinut, kuinka villiä elämää vietänkään

Pre-Halloween

Lauantai-iltana koulu järjesti Pre-Halloween Fun Night -nimisen tapahtuman, joka sisälsi ensin pienille lapsille karnevaalit ja sen jälkeen isoille lapsille naamiaistanssit. Itse pukeuduin osittain saloon girl-asuun ja osittain omiin vaatteisiini. Ihastuin kuitenkin sekä puuhkaan että melkein puolimetriseen sulkaan niin, etten lainkaan haluaisi palauttaa asua vuokraamoon. Lähdin tansseihin lääkkeen voimalla, mutta flunssa vei voiton ja tulin aikaisin kotiin.

Tänään sunnuntaina olenkin sitten ollut kipeänä. Autoin kuitenkin leikkaamaan kurpitsan viikon päästä olevaa todellista Halloweenia varten. Yritin myös näyttää yhtä hurjalta kuin kurpitsa, mutta en tiedä kuinka onnistuin..

Olen oppinut lukemaan

... muutakin kuin koulukirjoja. Joskus ala-asteella luin vielä tosi paljon, mutta yläasteella ja lukiossa alkoi tuntua, että koska koulun takia pitää lukea jatkuvasti, lukeminen ei rentouta yhtään. Viime kesän vietin myös lähes täysin lukematta ihan vain siitä ilosta, että nyt kukaan ei kerro montako sivua mitäkin kirjaa pitää olla luettuna määräpäiviin mennessä. Tästä syystä käteen osui useammin kaukosäädin kuin kirja.

Täällä ollessani lukeminen on kuitenkin muodostunut nukkumisen lisäksi parhaaksi tavaksi levätä, sillä jopa tv:n katseluun pitää keskittyä paljon, jotta pysyy mukana.

Olen tämän vähän reilun kahden kuukauden lukenut kahdeksan kirjaa, mikä on todella paljon noin kolmen kirjan vuositahtiini verrattuna. Olen myös päässyt yli kotona vaivanneesta ongelmasta; jos kirja on yhtäänkään tylsä tai kummallinen, kärsivällisyyteni ei riitä sen lukemiseen. Lisäksi Suomessa jumitun helposti lukemaan saman kirjailijan tuotantoa tai muuten samantyylisiä kirjoja niin pitkään, että kyllästyn. Täällä olen kuitenkin lukenut kaikkea Muumeista ja Eläinten Vallankumouksesta romanttiseen kioskikirjallisuuteen ja Häräntappoaseeseen.

Tänään luin loppuun Bernhard Schlinkin kirjan Lukija. Tarina oli todella hyvä, ja pidin kirjailijan tavasta kirjoittaa ja pohtia jatkuvasti. Siksi haluaisinkin nähdä kirjasta tehdyn elokuvan, The Reader. Toisaalta kuitenkin pelottaa, mitä jos elokuva on huono ja koko tarina tuntuu huonolta sen jälkeen.

Onko kukaan nähnyt kyseistä elokuvaa? Onko se turvallista katsoa heti kirjan lukemisen jälkeen?

Kun saat tämän palkinnon, täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen

Kopioi kuva ja liitä blogiisi

Laita linkki keneltä sait tunnustuksen

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi mitä muut eivät vielä tiedä

Anna tunnustus seitsemälle

Linkitä nämä blogissasi

Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Ensinnäkin siis, kiitos Niinalle, jolta sain tunnustukset!

1. Näin täällä neljän päivän sisällä kolme karhua, joista kaksi tepasteli takapihallamme.

2. Olen viimeisen kahden kuukauden aikana käyttänyt niin paljon tietokonetta ääkkösettömellä näppäimistöllä, että nykyään kirjoittaessani sormet hakeutuvat automaattisesti ä:n sijasta a:lle ja ö:n sijasta o:lle.

3. Olen täällä ollessani tajunnut, kuinka paljon vieläkin kaipaan äidillisiä ohjeita.

4. Näen tosi usein unia, joissa olen vihainen jollekin tutulle. Välillä jatkan kiukuttelua vielä aamullakin, ennen kuin hoksaan, ettei ko. henkilö voi mitään unilleni.

5. Rikoin melkein kolme kuukautta sitten varpaankynteni partioleirillä, eikä kynsi näytä vieläkään normaalilta.

6. Yritän kovasti totutella 3 minuutin välitunteihin amerikkalaisessa High Schoolissa, mutta huomaan silti suunnittelevani aamulla ja lounaalla, millon ehdin käydä vessassa seuraavan kerran ja kuinka paljon voin siis juoda.

7. Katson vieläkin tietyt lastenohjelmat ennen joulua ja jouluaattona. Lumiukko, Heinähatun ja Vilttitossun Joulu ja Disneyn The Night Before Christmast ovat parhaita. Jälkimmäisen kanssa on ollut tosin viime vuosina ongelmia, koska rikoin vhs-laitteemme muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen olen joutunut mm. käymään naapurissa ja kavereilla videokasetti kainalossa. Joulupukin kuumalinja on kuitenkin aika tylsä, vaikka tietysti pienenä yritimme soittaa sinne veljen kanssa.

Annan palkinnon eteenpäin ystävälleni Sinjalle ja kuudelle salaiselle ihailijalle.

Karhu

Tänään ajoimme puiston halki hautajaisiin ja takaisin, ja matkalla näin elämäni ensimmäistä kertaa karhun ilman eläinpuiston aitoja sen ympärillä. Tuntui aika juhlalliselta ja samalta hassulta, sillä tiedämme, että takapihalla käy lähes joka yö yksi ko. lajin edustaja.

Hautajaiset olivat melko kiinnostava kokemus, ne järjestettiin valtavan järven rannalla ulkona. Järvi oli niin iso, että yksi hautajaisten pienistä vieraista oli varma, että voi nähdä Afrikan toisella rannalla. Itse siunaustilaisuuden toimin kuitenkin lapsenvahtina, eräs kaksivuotias poika oli niin ujo, ettei tahtonut leikkiä muitten lasten kanssa ollenkaan. Käytännössä hän istui siis noin tunnin sylissäni. Toisaalta oli aika kotoisa olo, eräs pieni neiti viihtyi viime kesänä usein sylissäni :)

Pojan äiti oli kuitenkin erittäin innoissaan siitä, että olen Suomesta, koska pojan isoisovanhemmat kuulemma saapuivat Yhdysvaltoihin Suomesta.

~~~

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukava olla joku tuntematon. Hän oli vielä väsyneempi kuin nukkumaan käydessään, ja tässä sitä nyt oltiin uuden päivän alussa ja sitten tulisi seuraava päivä ja sitä seuraava ja ne kaikki olisivat samanlaisia, niin kuin päivät tapaavat olla kun ne ovat hemulin päiviä.

Hemuli ryömi peiton alle ja kaivoi kuononsa tyynyyn, ja sitten hän siirsi vatsansa vuoteen reunalle siihen missä lakana oli viileä. Hän levittäytyi vuoteen laidasta laitaan kädet oikosenaan, jalat harallaan ja odotti hauskaa unta, jota vain ei kuulunut tulevaksi. Hän käpertyi ihan pineksi mykkyräksi, mutta sekään ei auttanut. Hän yritti olla olevinaan hemuli josta kaikki pitivät, sitten hän koetti olla se hemuli poloinen josta kukaan ei pitänyt. Mutta hän oli ja pysyi vain hemulina, joka aina pani parastaan saamatta koskaan asioita oikein kohdalleen. Loppujen lopuksi hän nousi vuoteestaan ja veti housut jalkaansa.

Hemuli ei pitänyt pukeutumisesta eikä riisumisesta, se sai olon tuntumaan siltä, että päivät menivät menojaan eikä mitään tärkeätä tapahtunut."

-Tove Janssonin kirjasta Muumilaakson Marraskuu

Paketti

Pienen loman alkua piristi kotoa saapunut paketti, joka piti sisällään luettavaa ja herkkuja. Syksyisen olon kunniaksi käperryin peiton alle ja aloin lukea Muumilaakson Marraskuuta. Samalla tuli ehkä vähän maisteltua suklaata erilaisissa muodoissa :)

Lomalle ei ole erityisempiä suunnitelmia, mutta toivon sen sisältävän jotain joululahjoihin liittyvää.

Aamu

Tällä hetkellä koulussa on kiireistä, koska ensi viikolla on pieni loma, ja lähes kaikki opettajat haluavat pitää kokeensa ennen tätä lomaa.

Päätin kuitenkin kertoa pikaisesti, mitä tänään aamulla tapahtui.

Näin viime yönä levotonta unta, jossa näin muistaakseni 150$ maksavat Uggit (kyllä, olen hypistellyt ko. kenkiä kaupassa niin monta kertaa, että muistan hinnan) dollarilla kaupassa. Minun oli kuitenkin tarkoitus olla lapsenvahtina nuorimmaiselle host-siskolleni, jonka kadotin samalla kun hypistelin kenkiä. Päätin ensin etsiä siskon ja sitten ostaa kengät, mutta kun vihdoin löysin siskoni, joku muu oli ostanut nuo ihanat Uggit.

Unen jälkeen herääminen oli todella vaikeaa, ja jotenkin en oikein hoksannut, oliko uni todella tapahtunut minulle.

Joka tapauksessa, kävelin vielä pöpperöisenä keittiöön, ja aloin muina tyttöinä puhua host-isälleni suomea.


--- Tämä tapahtuma vain vahvistaa sitä faktaa, että en ole aamuihminen.

Jatkoa edelliselle

Tämän päivän lounas voitti eilisen hämmentävyydellään; ruokalajin nimi oli Walking Tacos, ja se sisälsi pienen pussin tacosipsejä, jonka sisään ruokalantäti kaatoi vähän jauhelihaa. Tunsin syöväni monipuolista, terveellistä ja täyttävää ruokaa.

Corndog ja muut kouluruuat

En voi sanoa olevani varsinainen kouluruuan ihailija tässä maassa. Vähintäänkin pari kertaa viikossa ruokana on papuja sotkettuna johonkin muuhun, tai meksikolaista jossain muodossa. Tänään tarjolla oli kuitenkin ehdottomasti hämmentävintä ruokaa, jota olen täällä koulussa syönyt. Corndogit ovat tikun päähän iskettyjä nakkeja, jotka on ympäröity vähän leipämäisellä tavaralla. Kuulostaa hotdogilta, mutta suuren eron tekee se, että leipätaikina on makeaa. Erittäin hämmentävä yhdistelmä. Ihmettelimme koulun toisen vaihtaritytön kanssa tänään tätä suolainen nakki & makea taikina -yhdistelmää, ja nimesimme ruuan uudestaan sausagecakeksi. Muita kouluruokia ovat ranskalaiset, hymynaamanmuotoiset kalapuikot, juustoleivät ja pizza. (Eikö kuulostakin terveelliseltä?) Salaattipöytä on kuitenkin varsin hyvä ja monipuolinen, joskin itse en pidä hyytelöä varsinaisesti salaattina. Hyppään siis sen yli suoraa raejuustoon.

Hei hei

Hyvästi kesä. Tänään satoi lunta muuallakin kuin vuorilla.

Olin jo unohtanut pienen lapsen riemun ensilumen sataessa, mutta perheen nuorimmainen muistutti siitä tänään valtavalla hymyllään. Hymy tarttui, ja päätin itsekin etsiä tumput ja kaulahuivin ja lähteä ulos haistelemaan talvea ja hyvästelemään kesää.

Leivonta innostus jatkuu

On se kumma miten kaukana kotoa alkaa yhtäkkia arvostaa ihan uudella tavalla kaikkea tuttua ja turvallista. Esimerkiksi ruokaa. Karjalanpiirakoita leipoessani olin jatkuvasti epävarma, koska Suomessa olen leiponut niitä tasan kaksi kertaa; ensimmäisen kerran unohtumattomilla yläasteen köksäntunneilla, toisen kerran partioleirillä retkikeitintä käyttäen. Varsinkin jälkimmäiseksi mainitulla kerralla tulos oli aika kaukana todellisista karjalanpiirakoista. Tästä syystä host-äitini sai hyvät naurut, kun hän kysyi vaikuttaako taikina siltä miltä pitää, ja sai vastaukseksi melko epävarman ehkän.

Nyt kuitenkin kokeilin jotain, jota varmasti osaan tehdä. Nimittäin pullia. Tunsin itseni ammattilaiseksi, kun muistin jopa pari äidiltä ja mummulta opittua niksiä, jota ei resepteistä löydy.
Kaikesta osaamisesta huolimatta kuvan ottamisen jälkeen paita, hame ja naama olivat valkoisia jauhoista..

Valkoisuus saattaa pian levittäytyä muuallekin, sillä huomisaamuksi on luvattu lumisadetta.

Pihalla

Mannerilmasto jaksaa hämmentää. Viime sunnuntaina heräsin aamulla kuumuuteen, ja illalla katselin syksyn ensimmäistä lumisadetta vuorilla. Aamuisin nurmikko on jäässä, ja koulusta tullessa varvastossutkin tuntuvat liian kuumilta jalkineilta.

Pieni kasvimaamme on ikävä kyllä kärsinyt näistä teini-ikäisen mielialavaihteluun verrattaviin lämpötilavaihteluista, joten enää pihalta ei voi käydä poimimassa salaattia ja yrttejä. Kesän viimeinen tomaatti kuitenkin löytyi, ja pikkusiskoni poimi sen.

Omenat alkavat kuitenkin kypsyä puussa, ja kanat ovat innostuneet munimaan jopa puolitusinaa munaa päivässä. Tuoreet herkut eivät siis vielä ole siirtyneet lopullisesti talvilomalle. Onneksi.

Kaksi päivää

Torstai.

Vietin päivän kahdestaan host-äitini kanssa. Lähdimme kaupunkiin, ja kiersimme kauppoja, johon en yksin olisi osannut mennä. Suomessa ajatus antiikkiliikkeestä ei oikein osaa innostaa, mutta täällä antiikkikaupat ovat täynnä ihanaa vanhaa lasia, purkkeja ja purnukoita ja muuta jännittävää yleensä 50-luvusta eteenpäin. Hinnatkin ovat mielestäni vaikuttaneet ihan kohtuullisilta. Hienoin löytömme antiikkiliikkeestä oli hopeinen iso Kalevalakoru! En ikinä olisi uskonut löytäväni sellaista täältä. Host-äitini päätti heti ostaa sen, kun kerroin innoissani että löysin jotain peri-suomalaista.
Kävimme torstaina myös World Marketissa, joka myy tavaraa muista maista. Löysin kaupasta Haribon nallekarkkeja, joka oli erittäin iloinen yllätys, koska jostain syystä suomalainen karkkihylly on monia kertoja. Luultavasti tottumuksen takia en oikein tykkää suussa poksuvista kovista rakeista, joita täällä kutsutaan karkeiksi..
Nautin päivästä kovasti, jollain tasolla tunsin viettäväni äiti-tytär-laatuaikaa :)


Lauantai.

Paljon puhuttu ja odotettu Homecoming-päivä, joka sisälsi urheilun katsomista ja tanssiaiset illalla. Aamupäivällä oli poikien jalkapallo-ottelu ja iltapäivällä tyttöjen lentopallo-ottelut, jotka tuntuivat venyvän ja venyvän.
Itse tanssiaiset olivat kokemus sinänsä. Koulun pienuuden takia tanssiaisetkin olivat äärimmäisen pienet. Mielestäni myös sana "tanssiaiset" johtaa vähän harhaan, tilaisuus muistutti kaiken muun paitsi pukeutumisen suhteen ala-asteen diskoa. Hauska ja uniikki piirre juhlissa oli se, että Lady Gagan ja muun vastaavan väleissä soitettiin välillä counrty-kappaleita, ja itsekin opin tyyliin kuuluvan tanssin. En kuitenkaan usko Suomessa ikinä törmääväni yhtä omalaatuisiin juhliin.

Koti-ikävä

...torjuin sen leipomalla karjalanpiirakoita! Vaikka unohdinkin lisätä suolan, eikä ulkonäkökään välttämättä ollut paras mahdollinen, nuo pienet herkut pelastivat iltani ja koko seuraavan päivän, kun pakkasin kouluun lounaaksi pari karjalanpiirakkaa.

Vietin viikonlopun vaihto-oppilasleirillä, ja huomasin, kuinka totta suurin osa eri maihin liittyvistä olettamuksista onkaan. Etelä-amerikkalaiset ja italialaiset olivat selkeästi puheliaimpia, kun taas itse en suomalaistyttönä oikein halunnut puhua tunteistani vieraille ihmisille tai istua aivan kiinni muissa ihmisissä. Oli jännittävää huomata, kuinka niin erilaisilla ihmisillä oli kuitenkin paljon puhuttavaa keskenään.

Kahden kielen välissä

Painin parhaillani pienien kieliongelmien kanssa. Läksyihin menee enemmän aikaa kuin ikinä pystyin Suomessa kuvittelemaankaan, ja tänään tein koetta kaksi kertaa pidempään kuin muut pieni taskusanakirja kourassa.

Tämä käännösviidakko ei kuitenkaan ole yksistään ikävä asia.

Olen ilahduttanut perhettäni ja koulukavereita puhumalla suomea, jonka he ovat äänestäneet yhdeksi maailman vaikeimmaksi kieleksi. Tästä syystä lähes jokainen sana ihmetyttää tai naurattaa. Lisäksi olen viihdyttänyt itseäni kääntämällä suomenkielisiä sanontoja englanniksi.

Amerikkalaisia eniten naurattaneet lauseet ovat "sinä olet ärsyttävä" (joka kuulostaa heidän suustaan tältä: "sina-olet-arrSHUTTAVA") ja suomenkielinen kuvaukseni kouluruuasta, jossa kerroin syöväni jotain ruskeaa, jonka sisällöstä en ole ihan varma.

Itse taas olen hymyillyt ajatukselle sanoa "olen kananlihalla". I'm on chicken's skin on jokseenkin kummallisen hauska.

Keksiikö kukaan mitään muita suomalaisia sanontoja tai sanoja, joita voisin käyttää täällä ja hämmentää niillä ihmisiä?

Kissa

Istuin kissanpennun kanssa ilta-auringossa nauttimassa pitkän viikonlopun viimeisestä illasta. Vuorilla satoi, ja näytti, että pilvet tippuisivat alas taivaalta. Kokeilin puhua kissalle suomea, mutta se tuntui kummalliselta. Miksi?

Koululiikunta

Koulu muutteli lukujärjestyksiä yhteensä 13 kertaa, ja viimeisen vaihdon jälkeen sain valittua liikuntaa! (lisäksi lopetin espanjan ensimmäisen tunnin jälkeen..) Ainoa kouluaikana tapahtuva liikunta oli nimellä Advanced PE, enkä oikeastaan tiennyt mitä alkuosa tarkoittaa valintoja tehdessäni, tiesin vain että PE on liikuntaa.

Nyt tiedän, mitä se tarkoittaa. Olen päätynyt painonnosto/kuntosali-tunnille! Olen ryhmän ainoa, joka ei osannut tehdä viikko-ohjelmaa itse ja joka ei ymmärrä ko. toimintaan liittyvää sanastoa, joten kun muu ryhmä teki itsenäisesti suunnittelemiaan viikko-ohjelmia ja nosteli valtavia painoja, kiersin opettajan kanssa läpi laitteita ja sain jokaiseen henkilökohtaisen ohjeistuksen. Liikunnanopettaja on vielä kotoisin Uudesta-Seelannista, joten hänen aksenttinsa ei varsinaisesti helpota ymmärtämistäni! Sain kuitenkin äärimmäisen selkeät ja idioottivarmat ohjeet, joilla toivon pärjääväni tulevilla tunneilla.

--- Tarinan idea on se, kuinka tärkeää on osata nauraa itselleen. Ilman sitä olisin ollut naama vihreänä häpeästä koko tunnin, ja tuskastuisin valtavasti tähän kielellisesti 3-vuotiaana oloon.

Homecomingia odotellessa

Kävin eilen kaverini kanssa tutkimassa mekkotarjontaa homecomingia silmälläpitäen. Löysin mekkoni kirppari-tyyppisestä puodista, ja se olikin rakkautta ensisilmäyksellä. Maksoin mekosta vaivaiset 12,50$, mikä on mielestäni erittäin vähän ottaen huomioon, että monet käyttävät sata dollaria pelkästään pukuun (tämän lisäksi kampaus ynnä muu maksaa). Mekko on rypytyksen kohdalta aivan liian iso, mutta kuron sen sopivaksi mustalla silkkinauhalla. Sinänsä olisi ollut ehkä fiksua etsiä asu, joka on oikeaa kokoa, mutta minkäs sille voi. Halusin juuri tuon.

"Jouduin" myös ostamaan kengät ko. tanssiaisia varten, ja se vasta olikin projekti. Uskokaa tai älkää, mutta nuo kengät olivat matalimmat korkkarit, mitä löysin, ja silti ne ovat jalkojeni mielestä superkorkeat, suorastaan vähän pelottavat. Mutta täytyy vain harjoitella kävelyä kotona ennen h-hetkeä...

Tässä vielä kuva ostoksesta, joka on auttanut monina väsyneinä tai kiukkuisina hetkinä, kun olen voinut kuunnella jotain suomeksi. Yllättävää kuinka sellainen auttaakin niin paljon.

High School Musical XII: I'm lost!

Tänään siis alkoi koulu. Aamun aloitin tekemällä heti oman ennätykseni kouluunlähtöajassa, joka viimeiset 10 vuotta on ollut lähinnä viimeisillä minuuteilla tai vähän tunnin alkamisen jälkeen. Host-äiti ajoi meidät kouluun 20 minuuttia ennen varsinaista alkua! Muutenkin tuntien alkamis- ja päättymisajat hämmensivät minut, olen tottunut siihen, että ne ajoittuvat jotenkin tasaisesti. Täällä koulu alkaa 10 yli 8, ja sen jälkeen tunnit saattavat loppua esim. 8:59 ja seuraava alkaa 9:02. Vartin välitunnin sijasta joudun siis totuttelemaan kolmen minuutin vaihtoihin.

Eka koulupäivä oli jokseenkin samanlainen kuin Suomessakin, valintonjen tekemistä, yhteinen tilaisuus salissa, nimenhuutoja ja muuta mukavaa. Vaikka eräs oppilas luokaltani tulikin esittäytymään ja kertomaan, että on valittu auttamaan minut alkuun, tuntui vähän koko ajan eksyksissä. Varsinkin pari opettajaa tuottivat ongelmia nopean puheen tai erikoisen aksentin takia. Huomenna koulu kuitenkin alkaa pyöriä lukujärjestyksen mukaan, joten arki starttaa kaikkine velvollisuuksineen ja kiireineen.

Jouduin (ja osittain halusin) vielä vaihtaa valintojani, joten esimerkiksi maailmanhistoria vaihtui Euroopan vastaavaan. Lisäksi ainakin yritän jatkaa espanjan opiskelua täällä, mutta kielen opettaja ei ollut varsinaisen ilahtunut kun tein tämän valinnan, koska hän ei oikein ymmärrä suomalaista koulua, eikä varsinkaan sitä, että kaksi kurssia kieltä vaikutti ainakin kirjan perusteella vastata vuoden opiskelua täällä. En saanut liikuntaa sisällytettyä lukujärjestykseeni, mikä on äärimmäisen ikävää (vaihto-oppilasjärjestönihän on AFS eli tuttavallisemmin Another Fat Student), mutta ainoa liikunta meni Euroopan historian päälle. Host-äitini tästä aineesta puolestani pienen henkien taiston erään opettajan kanssa, joka on sitä mieltä että aine on aivan liian vaikea minulle. Itse aineen opettaja taas on sitä mieltä, että on vain erittäin kiinnostavaa opettaa Euroopan historiaa eurooppalaiselle, ja on innoissaan asiasta. Voi tätä sotkun määrää siis! Lopun kaiken olen tyytyväinen lukujärjestykseeni, vaikka liikunta jäikin puuttumaan. Sain onneksi valittua kuvista ja kuoron, jotteivat päivät kävisi liian raskaiksi.

Vesiputous

Se oli reilut sata metriä korkea.

Se oli jollain tavalla hypnotisoiva.

Se muuttui jatkuvasti.

Sen pärskeet viilensivät kuumaa päivää.

En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Olisin voinut jatkaa tuijottamista ikuisuuden.

Kolme on hyvä luku

Kolme asiaa joita näkyy harvoin tai ei ollenkaan Suomessa:
- vesiposti, josta myös otin kuvan, mutta sepä ei enää suostunutkaan latautumaan

Kolme asiaa, jotka olen ostanut:
- päkiäpehmusteet

- ihanan kermaista jäätelöä

Kolme asiaa, joita kaipaan:

- ihmisiä

- kieltä

- pyöräilyä

Kolme asiaa, jota olen tehnyt täällä ollessani:

- kumiveneillyt joessa (ilmeisesti vähän kuin koskenlaskua)

- uinut kuumassa lähteessä

- käynyt kaupassa, josta ostetaan vessapaperia 18 kappaleen erissä, tai isommissa

Kolme asiaa, joita olen ihmetellyt:

- jättiläismäiset pakkauskoot

- suussa poksuvat karkit

- Uggien hinta (olen tiennyt, että ne ovat kalliita, mutta että niin kalliita?)

Kolme asiaa, joista täytyy kertoa:

- nettiyhteys on niin hidas, että kuvia lisään tästälähin harvemmin

- samasta syystä täytyy kestää kummallisia asetteluja, koska pieneenkin paranteluun menee valtavasti aikaa

- toivottavasti teille riittää, että asia tulee kerrottua

Radio

Kuten olen kertonut, host-perheeni asuu pienessa kylassa, josta ajaa lahimpaankin pikkukaupunkiin tunnin. Ajamme siis paljon, ja yleensa autossa kuunnellaan radiota. Kanavia on tietysti monia, mutta muutama niista on yliste muiden.

- Kanava, jolle voit soittaa ja kertoa huoliasi, esim. "I came home and I saw my husband kissing with other woman, what should I do?"

- Kanava, joka soittaa vain Disney musiikkia. Kuulostaa huipulta ajatukselta, mutta kappaleet ovat lahinna High School Musicalista ja Hannah Montanasta. Eli ei ihan niin huippua mita voisi kuvitella.

- Kanava, jolla tehdaan ruokaa. Ruokaohjelma televisiossa on mielestani taysin ymmarrettavaa, mutta radiosta kuunneltuna aika erikoista.

Viimeiseksi uusi suosikkini:
- Kanava, jolle voi soittaa ja kysya lemmikkiinsa liittyvista ongelmista, esim. "My dog is unhappy. Can you tell me why?". Ja juontaja kertoo. Tanaan kuollut koira lahetti kukkia omistajalleen ja ankat kertoivat rakastavansa syntymapaivia.


Mita tahan enaa voi lisata? Ja mita kaikkea olemmekaan menettaneet ilman tallaisia kanavia?

Vastaus haasteeseen ja pieni tilanneraportti

OSA 1

Sain Niinalta haasteen esitellä viikon vaatteet. Taidan olla vähän myöhässä jo, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Paljastan, että kuulin haasteesta jo aikaisemmin, joten kuvat on otettu Suomessa eri tilanteista ja paikoista.

Tältä vaateviikkoni siis näytti. Itse haastan tähän leikkiin Sinjan.

OSA 2

Huomaan jo nyt parin päivän jälkeen jenkistyneeni siinä suhteessa, että sanon rakastavani vähän sitä sun tätä.

Näin tänään esimmäiset karhunjäljet takapihalla. Nurmikolta löytyi myös kojootin kakkaa.

Söin vastapoimittua tomaattia. Samoin juuri munittua kananmunaa.

Gardiner, Montana

No niin, kaiken matkustamisen ja muun hässäkän jälkeen olen ehtinyt viettää host-perheeni kanssa vähän reilun vuorokauden. Toisaalta tuntuu jo nyt siltä, että olen ollut täällä jo pidemmän aikaa, toisaalta muistaa koko ajan, ettei tiedä missä pesukone sijaitsee ja miten sanotaan "vuoristorata" niin että muutkin sen ymmärtävät. Itseäni huvittaa kovasti se, että aina kun innostun ja vastaan spontaanisti, teen sen suomeksi. Muuten olen selvinnyt englantini kanssa, joskin joinakin hetkinä hieman nihkeästi. Purin tänään aamulla matkalaukkuni, joten en enää tunne olevani hotellissa, vaan talossa, jossa asun seuraavan vuoden. Muuten huoneeni muistuttaa hotellihuonetta. Vastoin aikaisempia tietojani, asunkin Bear Roomissa, Bison Room on nyt talon B&B vieraiden käytössä.

Kuvat ovat huoneestani, viimeinen näkymä huoneen ikkunasta. Vain omassa käytössäni olevasta vessasta en saanut kuvia ennen kuin kamerasta loppui akku, mutta toisaalta, se on vain vessa. Silti on huippua käyttää "omaa" vessaa, haluan sellaisen ehkä kotiin Suomeenkin :)

Rakkailleni

Kiikkustuolissa istun

ja sinua muistelen

Muistini tylsillä luistimilla

luoksesi luistelen

Siihen kesään kauan, kauan sitten

syksyksi kääntyneeseen

Eppu Normaali: Vihreän joen rannalla

Sanoja ja makuja

"Varmasti jännittää, mutta ajattelet vaan että kyllä minä tästä selviän, niin hyvin se menee"

Näin isoäiti sanoi, kun kävin lauantaina hyvästelemässä häntä. Hyvä elämänohje vähän joka tilanteeseen. Kun vaan luottaa itseensä, niin hyvin menee.


---Tänään kävin mummulassa syömässä kantarellikastiketta ja mummun mansikkakiisseliä.

Hyvästejä

Viimeisimmät päivät ovat olleet kiireisiä ja täynnä tohinaa eri ihmisten kanssa vietetyissä läksiäisissä ja viimeisissä illanvietoissa. Aina on ollut hauskaa, mutta suuri haikeus on iskenyt jäkeenpäin kotona omassa sängyssä, kun on tajunnut, ettei näe rakasta ystäväänsä moneen kuukauteen. Tiedän palaavani, mutta väliaikainen ero on silti surullinen.

Olen saanut monia pieniä lahjoja ystäviltäni, suuri kiitos niistä! Niina myös kirjoitti blogiinsa kauniin postauksen, kiitos. Sait kyyneleet silmiini.

On uskomatonta, kuinka yksi asia voi saada aikaan niin ristiriitaisia tunteita. Yhtäaikaa on huippua ja haikeaa lähteä. Olen odottanut lähtöpäivää samalla surullisena ja innostuneena. Kai se kuuluu asiaan.

Kuten olette jo saattaneet huomata, elokuun aikana postaustahtini on hidastunut liikaakin, mutta haluan viettää kaiken mahdollisen aikani ihmisten enkä tietokoneen parissa. Montanaan päästyäni kerron varmasti ahkerammin kaikesta uudesta ympärilläni. Siihen asti kirjoitan jos sille löytyy aikaa.

Miten norsu mahtuu läpi neulansilmästä?

Tai miten kaikki haluamani tavarat mahtuvat mukaan matkalaukkuun?

Näistä ei edes keskustella
- prinsessa-aiheinen puuhakirja, jonka sain Aliinalta tylsien hetkien varalle
- norsupehmolelu, jonka Niina teki minulle torjumaan yksinäisyyttä
- koirapehmolelu, joka on nukkunut vieressäni viimeiset 11 vuotta
- kirja + purkkapussi, jotka sain tutuiltani laulun saattelemana läksiäislahjaksi
- ainakin kolmet aurinkolasit (mutta mitkä?)
- ainakin kolme laukkua (sama kysymys kuin edellisessä)
- valokuva-albumi
- muistikirja
- tietokone

Haluan ottaa mukaan
- juhlamekon, mieluusti kaksi (toki mieluiten kolme)
- ainakin pari arkimekkoa
- hienoimmat t-paidat ja muut yläosat
- viikonpäiväsukat
- hameita (niitäkin on liian monta)
- isoäidin neulomat villasukat
- koruja (seuraa suuri ongelma, kuinka monia voin kantaa mukanani?)
- kenkiä (vielä suurempi ongelma!)
- takkeja joka säähän
- pakolliset parit farkut

Tarvitsen myös
- vaelluskengät
- ulkoiluvaatteita ja -varusteita

Toivottavasti laukun kapasiteetti kestää vielä
- yöpaidan ja rennommat housut
- vähän epäkäytännöllisempiä mutta ah-niin-ihania kenkiä
- pari suomenkielistä pokkaria
- valinnanvaraa vaatetukseen

Pakatako vaiko eikö pakata?
- sukset ja monot
- koululaukku

Voi olla että joudun luopumaan
- suuresta osasta siitä kasasta, jonka oikeasti haluasin ottaa mukaan

Ja kun edellisiin lisätään vielä pikkutilpehööri, kuten kännykän laturi, kamera johtoineen, hammasharja, hiustenkuivaaja, tuliaiset jne., alkaa matkalaukku uhkaavasti täyttyä yli laitojensa, ja vielä pahempaa, yli lentoyhtiöiden painorajoitusten. Lisäksi pitäisi osata jättää tilaa sille, mitä kannan Amerikasta kotiin!

Onko kellään mitään loistavia pakkaamiseen liittyviä niksejä? Tai vaihtoehtoisesti matkatavaroista luopumiseen liittyviä?

Rakkauteni vanhaan tavaraan

Olen päässyt nauttimaan vanhan tavaran tuoksusta eilen Metsäkylän Navetassa ja tänään Pienessä Patinassa, joista varsinkin jälkimmäinen oli omalla tavallaan elämys. Pieni Patina on puoti, josta saa lähes mitä vaan. Kauppa sisälsi kaikkea vaatteista ja purkeista tapetteihin ja valokatkaisimiin eri vuosikymmeniltä. Suosittelen sitä kelle tahansa, joka on pitää vanhoista esineistä ja niihin liittyvistä tarinoista!

Tiedän omistavani liika pieniä rasioita, mutta en mitenkään voinut jättää vanhaa tervaleijonarasiaa kauppaan! Käytin ostohetkellä itselleni samaa perustetta, kuin monia kertoja aikaisemminkin vastaavissa tilanteissa; kyllähän rasioihin ja pusseihin keksii aina täytettä, jos ne vain ovat sieviä. Onneksi rasian hinta ei millään muotoa huimannut päätä, joten ostopäätöstä ei ollut vaikea tehdä. Lisäksi ostin kauniin avaimen, jolle keksin käyttöä myöhemmin. Lopuksi pienet ostokseni pakattiin vanhaan Frans Värtelä -paperipussiin.

Sunnuntaitunnelmia

Miten joskus meneekin niin, että tulee hurjan monta erikoista ja hauskaa tapahtumaa yhdelle päivälle, ja sitten on taas pitkä aika tavallista arkea?

Tänään oli juuri yksi tuollaisista erikoisista ja varmasti muistettavista päivistä. Nimittäin...

...olen syönyt tänään:

- amerikkalaisia pannukakkuja ja vaahterasiirappia

- tuoreita mustikoita

- munakasta

- ihanan ison palan perinteistä pannukakkua kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa

...olen nähnyt tänään:

- alpakoita, jotka söivät kädestä

- paljon kaunista, vanhaa tavaraa myytävänä

- hurmaavan vessan, josta Niina onkin jo kertonut

- kauniin kesäillan

- ystäviä

...olen tuntenut tänään:

- makeita makuja suussa

- lämpimän järviveden iltauinnilla

- tuulen veneajelulla (ja itse ohjasinkin!)

- haikeutta ja odotusta lähdön takia

(Sinja ei uinut mutta kasteli kyllä jalat)

Hei ootko jo kuullu siitä yhestä..?

Täytyyhän se myöntää, tuttujen ja tuntemattomien ihmisten elämä on usein äärettömän kiinnostavaa. Juorut kiinnostava lähes kaikkia, tosi-tv ja keltainen lehdistöhän olisivat muuten konkurssissa. Tarinat eivät myöskään kulkisi pitkin kaupunkia muuttuen matkalla aina vain hurjemmiksi. Olen aina ajatellut, että ilmiö liittyy lähinnä nykyaikaan, mutta Palanderin talossa opin muuta.

Hämeenlinnan keskustan monissa vanhoissa taloissa on ikkunoissa kummalliset rautaiset ulokkeet. Mitä ne ovat? Kaunistelematta ja peittelemättä, juorupeilejä. Kun talon sisältä kurkkaa peiliin, näkee katua pitkälle kumpaakin suuntaan. Muiden elämän seuraaminen oli kiinnostavaa siis jo sata vuotta sitten, ja oli ihan normaalia katsella peilistä, kuka puhuu kenenkin kanssa ja kenet naapurinpoika saattaa tänään kotiin. Sadan vuoden aikana maailma on kuitenkin muuttunut siten, että kanssaihmisten tarkkailusta on tullut julkisen sijasta suorastaan melko paheksuttavaa. Nykyään se tehdään salaa puuteripeilin kautta puistossa tai kahvilassa.

(kuvan malli ei liity juoruiluun)

Nuorekkuus hukassa

Sumuisessa peilikuvassa esiintyy päivän löytöni Fidasta!

Hamonen on jonkun itse tekemä, ja äärettömän miellyttävä päällä. Pituutta sillä tosin oli turhan paljon, lyhensin helmaa parikymmentä senttiä vähän tyttömäisempään mittaan.

Helmaa oli pakko lyhentää, koska tunnen itseni kohta liiankin mummomaiseksi. Kuulostaa hassulta, mutta tämän kesän aikana omien isovanhempieni lisäksi ainakin kolme vierasta mummoikäistä henkilöä on tullut kehumaan vaatteitani. Erityisesti paidat ja mekot ovat olleet senioreiden mieleen. On toki kiva, että vaatteeni miellyttävät ihmisiä, mutta onkohan kohderyhmäni vähän väärä...? Toki ikäihmisiäkin on erilaisia, on nuorekkaita airasamulineja ja perinteisempiä kävelykenkiä ja pitkiä takkeja käyttäviä rouvia. Vaatteitani kehuneet ovat kuitenkin edustaneet tuota jälkimmäistä ryhmää. Tämän päivän paitakehuja hieman hämmästelen, sillä yläosa ei välttämättä ollut garderooppini mummoystävällisin. Vai?

Huomenna joka tapauksessa pukeudun uuteen hameeseen tarkoituksella ikäihmisiä miellyttäen, sillä menen isoäitini kanssa Palanderin taloon katsomaan ainakin keittiötä isoäidin lapsuudenkodissa oli kuulemma hyvin samantyylinen kyökki. Etukäteen tiedän senkin, että puulaatikko ja keittiön ovi olivat samanlaiset, mutta tiskipöytä oli isoäidillä hienompi, kuparinen, joka kiillotettiin kerran viikossa. Toivon kuulevani huomenna lisää kertomuksia aiheesta.

Kuten huomaatte, lisäsin blogin nimen alle kuvan. Kunnia kuvasta menee ystävälleni Niinalle, joka nappasi kuvan kolaripitoisella reissullamme Helsinkiin.

Apua päätökseen tai ideoita lopputulokseen?

Ostin askartelukaupasta metallisen "suuaukon" laukkuun. Mutta nyt on ongelma. Mistä kankaasta laukku olisi parasta tehdä? Löysin pari tyyliltään ja kooltaan sopivaa tilkkua laatikostani, mutta en oikein osaa päättää. Oranssi on hieno ja retro, ja metallisen näköiset kuviot sopisivat tuohon kummallisennäköiseen palaseen. Toisaalta kaavailin ompelevani punaisen päälle pitsiliinoja, jolloin kangas näyttäisi mielenkiintoisemmalta. Myös nappivillitykseni jyskyttää takaraivossa, voisihan yksiväriseen kankaaseen niitäkin ommella somisteeksi. Pitsi olisi kuitenkin ehkä tyylikkäämpää. Aina on tietysti vielä kolmas vaihtoehto, eli kangaskauppojen ja kirppareiden koluaminen sopiva kangaspala mielessä. Hihnaksi luultavasti etsin kirpparilta tai mummun varastoista vanhan nahkavyön.

Ottaisin kuitenkin mieluusti mielipiteitä vastaan, mikä oli paras idea ja voisiko niitä vielä viedä eteenpäin?

Säännöstöt

Olen ollut pari päivää täysin hämmentynyt, kun minulle onkin selvinnyt, että kaikki eivät syö murojen kanssa hilloa! Jestas. Olen aina luullut, että se on yleinen tapa, koska itselleni se on itsestäänselvyys. Muroihin kuuluu laittaa hilloa. Mansikkaa tai vadelmaa. Mutta nyt jo kolme hyvää kaveriani on ihmetellyt tapaani muutaman päivän sisään.

Aloin miettiä muita elämäni kirjoittamattomia sääntöjä, joita on kuitenkin pakko noudattaa. Ensimmäisenä mieleeni tuli se, että savustetut muikut on aina syötävä sormin. Haarukka pilaisi tunnelman. Ruokateema jatkui, kun totesin, että kaalilaatikon on oltava todella suolaista, ja grillatun maissin päälle kuuluu laittaa suolaa ja voita. Viili syödään kanelin ja sokerin kanssa, eikä ihan miten tahansa sekään. Kaneli on pakko laittaa ennen sokeria viilin pinnalle, koska muutenhan sokeri ei näy! Suklaa taas maistuu parhaalta suoraa jääkaapista syötynä.

Tapoihin kuuluu se, että kun hallinnoin taloa yksin, jälkiä ei siivota. Kaikki laitetaan paikoilleen viime tingassa juuri ennen kuin loput perheestä palaavat kotiin. Aamuisin en halua puhua mitään ennen kuin olen käynyt vessassa, ja nukkumaan on äärettömän vaikeaa mennä käymättä ensin suihkussa.

Lista tuntuu jatkuvan ja jatkuvan ikuisuuksiin! Onko elämäni tosiaan näin kaavoihin kangistunutta, ja pitäisikö vielä nuoruuden hurmiossa tehdä jotain repäisevää? Esimerkiksi voisin sekoittaa kanelin ja sokerin Tärkeän Järjestyksen, tai ehkä tehdä aamutoimet väärässä järjestyksessä.. Ehkä.

Onko teillä muilla samantyylisiä sääntöjä, vai olenko ainoa? Kertokaa niistä, niin en tunne itseäni ainoaksi sääntöjen orjaksi!

Kiireisiä lomapäiviä

Duffy
Siellä se lauloi. Ilmielävänä. Kaukana, barbien kokoisena ja näköisenä, ja äärettömän vahvalla äänellä. Vau.

Yhdysvaltain suurlähetystö
Turvatarkastus, vartioiden perässä kävelyä, sormenjälkiä, odottelua ja yksi sana englantia tulevilta vaihto-oppilailta.

Ostoksia
Iso, punainen matkalaukku. Tuliaisia. Ja pakko-ostona itselle pari paitaa Carlingsin alennuksesta..

Vielä illalla
Ystävä. Paljon tuttuja ja kavereita. Musiikkia. Hauskanpitoa. Wanaja-festival.

Pääkaupungissa

Aamu alkoi lupaavasti, mutta lupaavuus karisi nopeasti ketjukolarissa, johon jouduimme. (Kuvassa ajopeliämme edustaa batmobile). Olimme siis Niinan ja Pepin kanssa matkalla tapaamaan vanhaa työkaveriamme Mariaa, joka muutti keväällä Helsinkiin. Mannerheimintiellä peräämme kuitenkin ajoi sitikka (punainen kupla), ja tönäisyn voimasta tökkäsimme edessä ollutta pösöä (monopolin pelinappula). Onneksi vauhti oli niin pieni, ettei ketään sattunut, mutta yhteentörmäyksen selvittelyyn poliiseilta kului melkein kaksi tuntia, joten päiväsuunnitelmamme tuli suuri lovi (autoon tuli melko pieniä).

Kaiken sen viivästyksen takia mahamme kurnivat jo melko äänekkäästi, joten lähdimme saman tien etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme pieneen ranskalaiseen lounasravintolaan, jonka lisukepatonki oli ihanan tuoretta, nam!

Ruokailun jälkeen lähdimme Tähtitorninmäelle puistoon leikkimään seurueen nuorimman jäsenen tarpeita kuunnellen. Tosin isompiakin alkoi lapsettaa valtavasti, joten keinuessa ja kiikkuessa kului melkoinen tovi. Italialaisten jäätelöiden kannustamana lähdimme hipsimään kohti Marian asuntoa ja autoa, mutta heikoksi kohdaksemme osoittautui Hietsu.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti, oli pitkästä aikaa lämmintä ja merivesikin tuntui yllättävän lämpöiseltä jaloissa. Jouduimme siis kahlailemaan hetkisen aikaa.

Lisäksi pääkaupungissa näkyi:

- ihania vanhoja taloja

- kolme kuumailmapalloa

- kaksi laskuvarjohyppääjää, jotka hyppäsivät uimarannalle

- Suomen Mehiläistenkasvattajien Liiton ovikyltti

- nainen, joka sanoi, että on hauskaa nähdä niin iloisia ihmisiä kuin me olimme

Päivä numeroina

1 litra mansikoita, josta osa muuttui suklaiseksi

2 ystävää, joiden kanssa matkaan huomenna tapaamaan kolmatta

3 kirpparilöydöstä, joista jokainen maksoi saman verran

4 ylämäkeä, jotka jouduin polkemaan ylös

5 hiertymää jaloissa, jotka tulivat vähän käytetyistä kengistä

6 kappaletta käyntejä poliisilaitoksella tänä kesänä, joista kuudes tänään

7 tuorejuusto-tuulihattua, jotka maisuivat hurjan hyvältä

8 eri asua, joita harkitsin päälleni aamulla

9 tapaa viihdyttää pientä tyttöä, jonka vauhti ei aina vastaa taitoja

10 lukematonta runoa kirjassa, joka lojuu pöydälläni

11 ideaa kesäleirille, joka pidetään Saimaan rannalla

12 rentoa kappaletta uudella levyllä, jota kuuntelen nytkin