Leivonta innostus jatkuu

On se kumma miten kaukana kotoa alkaa yhtäkkia arvostaa ihan uudella tavalla kaikkea tuttua ja turvallista. Esimerkiksi ruokaa. Karjalanpiirakoita leipoessani olin jatkuvasti epävarma, koska Suomessa olen leiponut niitä tasan kaksi kertaa; ensimmäisen kerran unohtumattomilla yläasteen köksäntunneilla, toisen kerran partioleirillä retkikeitintä käyttäen. Varsinkin jälkimmäiseksi mainitulla kerralla tulos oli aika kaukana todellisista karjalanpiirakoista. Tästä syystä host-äitini sai hyvät naurut, kun hän kysyi vaikuttaako taikina siltä miltä pitää, ja sai vastaukseksi melko epävarman ehkän.

Nyt kuitenkin kokeilin jotain, jota varmasti osaan tehdä. Nimittäin pullia. Tunsin itseni ammattilaiseksi, kun muistin jopa pari äidiltä ja mummulta opittua niksiä, jota ei resepteistä löydy.
Kaikesta osaamisesta huolimatta kuvan ottamisen jälkeen paita, hame ja naama olivat valkoisia jauhoista..

Valkoisuus saattaa pian levittäytyä muuallekin, sillä huomisaamuksi on luvattu lumisadetta.

Pihalla

Mannerilmasto jaksaa hämmentää. Viime sunnuntaina heräsin aamulla kuumuuteen, ja illalla katselin syksyn ensimmäistä lumisadetta vuorilla. Aamuisin nurmikko on jäässä, ja koulusta tullessa varvastossutkin tuntuvat liian kuumilta jalkineilta.

Pieni kasvimaamme on ikävä kyllä kärsinyt näistä teini-ikäisen mielialavaihteluun verrattaviin lämpötilavaihteluista, joten enää pihalta ei voi käydä poimimassa salaattia ja yrttejä. Kesän viimeinen tomaatti kuitenkin löytyi, ja pikkusiskoni poimi sen.

Omenat alkavat kuitenkin kypsyä puussa, ja kanat ovat innostuneet munimaan jopa puolitusinaa munaa päivässä. Tuoreet herkut eivät siis vielä ole siirtyneet lopullisesti talvilomalle. Onneksi.

Kaksi päivää

Torstai.

Vietin päivän kahdestaan host-äitini kanssa. Lähdimme kaupunkiin, ja kiersimme kauppoja, johon en yksin olisi osannut mennä. Suomessa ajatus antiikkiliikkeestä ei oikein osaa innostaa, mutta täällä antiikkikaupat ovat täynnä ihanaa vanhaa lasia, purkkeja ja purnukoita ja muuta jännittävää yleensä 50-luvusta eteenpäin. Hinnatkin ovat mielestäni vaikuttaneet ihan kohtuullisilta. Hienoin löytömme antiikkiliikkeestä oli hopeinen iso Kalevalakoru! En ikinä olisi uskonut löytäväni sellaista täältä. Host-äitini päätti heti ostaa sen, kun kerroin innoissani että löysin jotain peri-suomalaista.
Kävimme torstaina myös World Marketissa, joka myy tavaraa muista maista. Löysin kaupasta Haribon nallekarkkeja, joka oli erittäin iloinen yllätys, koska jostain syystä suomalainen karkkihylly on monia kertoja. Luultavasti tottumuksen takia en oikein tykkää suussa poksuvista kovista rakeista, joita täällä kutsutaan karkeiksi..
Nautin päivästä kovasti, jollain tasolla tunsin viettäväni äiti-tytär-laatuaikaa :)


Lauantai.

Paljon puhuttu ja odotettu Homecoming-päivä, joka sisälsi urheilun katsomista ja tanssiaiset illalla. Aamupäivällä oli poikien jalkapallo-ottelu ja iltapäivällä tyttöjen lentopallo-ottelut, jotka tuntuivat venyvän ja venyvän.
Itse tanssiaiset olivat kokemus sinänsä. Koulun pienuuden takia tanssiaisetkin olivat äärimmäisen pienet. Mielestäni myös sana "tanssiaiset" johtaa vähän harhaan, tilaisuus muistutti kaiken muun paitsi pukeutumisen suhteen ala-asteen diskoa. Hauska ja uniikki piirre juhlissa oli se, että Lady Gagan ja muun vastaavan väleissä soitettiin välillä counrty-kappaleita, ja itsekin opin tyyliin kuuluvan tanssin. En kuitenkaan usko Suomessa ikinä törmääväni yhtä omalaatuisiin juhliin.

Koti-ikävä

...torjuin sen leipomalla karjalanpiirakoita! Vaikka unohdinkin lisätä suolan, eikä ulkonäkökään välttämättä ollut paras mahdollinen, nuo pienet herkut pelastivat iltani ja koko seuraavan päivän, kun pakkasin kouluun lounaaksi pari karjalanpiirakkaa.

Vietin viikonlopun vaihto-oppilasleirillä, ja huomasin, kuinka totta suurin osa eri maihin liittyvistä olettamuksista onkaan. Etelä-amerikkalaiset ja italialaiset olivat selkeästi puheliaimpia, kun taas itse en suomalaistyttönä oikein halunnut puhua tunteistani vieraille ihmisille tai istua aivan kiinni muissa ihmisissä. Oli jännittävää huomata, kuinka niin erilaisilla ihmisillä oli kuitenkin paljon puhuttavaa keskenään.

Kahden kielen välissä

Painin parhaillani pienien kieliongelmien kanssa. Läksyihin menee enemmän aikaa kuin ikinä pystyin Suomessa kuvittelemaankaan, ja tänään tein koetta kaksi kertaa pidempään kuin muut pieni taskusanakirja kourassa.

Tämä käännösviidakko ei kuitenkaan ole yksistään ikävä asia.

Olen ilahduttanut perhettäni ja koulukavereita puhumalla suomea, jonka he ovat äänestäneet yhdeksi maailman vaikeimmaksi kieleksi. Tästä syystä lähes jokainen sana ihmetyttää tai naurattaa. Lisäksi olen viihdyttänyt itseäni kääntämällä suomenkielisiä sanontoja englanniksi.

Amerikkalaisia eniten naurattaneet lauseet ovat "sinä olet ärsyttävä" (joka kuulostaa heidän suustaan tältä: "sina-olet-arrSHUTTAVA") ja suomenkielinen kuvaukseni kouluruuasta, jossa kerroin syöväni jotain ruskeaa, jonka sisällöstä en ole ihan varma.

Itse taas olen hymyillyt ajatukselle sanoa "olen kananlihalla". I'm on chicken's skin on jokseenkin kummallisen hauska.

Keksiikö kukaan mitään muita suomalaisia sanontoja tai sanoja, joita voisin käyttää täällä ja hämmentää niillä ihmisiä?

Kissa

Istuin kissanpennun kanssa ilta-auringossa nauttimassa pitkän viikonlopun viimeisestä illasta. Vuorilla satoi, ja näytti, että pilvet tippuisivat alas taivaalta. Kokeilin puhua kissalle suomea, mutta se tuntui kummalliselta. Miksi?

Koululiikunta

Koulu muutteli lukujärjestyksiä yhteensä 13 kertaa, ja viimeisen vaihdon jälkeen sain valittua liikuntaa! (lisäksi lopetin espanjan ensimmäisen tunnin jälkeen..) Ainoa kouluaikana tapahtuva liikunta oli nimellä Advanced PE, enkä oikeastaan tiennyt mitä alkuosa tarkoittaa valintoja tehdessäni, tiesin vain että PE on liikuntaa.

Nyt tiedän, mitä se tarkoittaa. Olen päätynyt painonnosto/kuntosali-tunnille! Olen ryhmän ainoa, joka ei osannut tehdä viikko-ohjelmaa itse ja joka ei ymmärrä ko. toimintaan liittyvää sanastoa, joten kun muu ryhmä teki itsenäisesti suunnittelemiaan viikko-ohjelmia ja nosteli valtavia painoja, kiersin opettajan kanssa läpi laitteita ja sain jokaiseen henkilökohtaisen ohjeistuksen. Liikunnanopettaja on vielä kotoisin Uudesta-Seelannista, joten hänen aksenttinsa ei varsinaisesti helpota ymmärtämistäni! Sain kuitenkin äärimmäisen selkeät ja idioottivarmat ohjeet, joilla toivon pärjääväni tulevilla tunneilla.

--- Tarinan idea on se, kuinka tärkeää on osata nauraa itselleen. Ilman sitä olisin ollut naama vihreänä häpeästä koko tunnin, ja tuskastuisin valtavasti tähän kielellisesti 3-vuotiaana oloon.