Koko talo on hiljainen, kaikki tuntuvat toipuvan raskaasta viikosta. Taloon saapui viime viikolla kauden ensimmäiset Bed & Breakfast vieraat, joka vaikutti kaikkien elämään ja kiireisyystasoon huomattavasti. Kauden avaaminen tarkoittaa myös sitä, että huomenna siirryn tavaroineni yläkertaan, jossa nukun viimeiset viikkoni täällä.
Lauantaina 29. päivä oli tasan kuukausi kotiinpaluuseeni. Myös koulu on osaltani ohi - sunnuntaina oli Graduation. Aihe on hankala, toisaalta on ihanaa palata kotiin, ja toisaalta on haikeaa jättää paikka joka myös tuntuu kodilta. Viime päivät olen viettänyt tiiviisti kavereitten kanssa, ja varsinkin eilinen Graduation Day oli täynnä pitkiä halauksia ja kyyneleitä poskilla. Suurin osa ystävistäni ei ole vielä lähdössä kesäloman viettoon, mutta joidenkin suhteen sunnuntai oli viimeinen kerta kun näen heidät.
Tuntuu uskomattomalta kuinka nopeasti aika täällä onkaan kulunut. Vielä joulukuussa tuntui ettei aika kulu millään ja kesäkuuhun on aivan liian paljon aikaa, ja nyt yrittää tarrata jokaiseen hetkeen ja nauttia niin paljon kuin mahdollista.
Tänään kuitenkin kuuntelen sateen ropinaa ja Bob Marleytä, katson ehkä pari jaksoa Frendejä ja en tee yhtään mitään.
