Keittiöunelmia

Pienenä tyttönä suuri haaveeni oli omistaa leikkikeittiö; pieni uuni, hella ja tiskiallas ja erilaisia ruokatarvikkeita siinä valmistettavaksi. Naapurin tytöllä oli sellainen, eikä se varsinaisesti lieventänyt kaipaustani saada vastaava itselle. Jostain syystä en kuitenkaan koskaan kertonut haaveesta kenellekään ennen yläasteikää, jolloin mainitsin aiheesta äidilleni. Vähän turhan myöhään siis.

Tunnen kuitenkin kasvaneeni leikkikeittiöttömyydestäni huolimatta kykeneväksi ihmiseksi, ja osaan jopa tehdä ruokaa ainakin jollain tasolla. Lisäksi tiedän ettei pienen tytön elämästäni puuttunut mitään, vaikken juuri tuota nimenomaista lelua omistanutkaan. Leikki-imurilla imuroimallakin pääsin pitkälle.

Sisäinen 5-vuotiaani kuitenkin heräsi tänään ja autoin host-siskoani järjestämään hänen keittiönsä. (Tilanne tosin kääntyi pian siihen että minä järjestin ja sisko pelasi nintendolla)

Olin vaikuttunut hänen keittiöstään. Runko oli kirpputorilta ja tytön vaari oli askarrellut siihen pienen hanan ja maalannut hellan levyt. Se on palvellut kolmen tytön leikit ja on iältään yli kymmenen vuotta. Koko keittiö käsitti yhden muovisen kipon, muuten kaikki muu oli puuta tai metallia, joista näkyi että keittiö on ollut kovassa käytössä mutta silti tiesi että se tulee kestämään vielä pitkään.

Suosikkiosani olivat itseommellut mansikat. En usko että mansikoiden ompeleminen olisi ikinä tullut edes mieleeni jos en olisi nähnyt niitä jossain.

Kahden kielen välissä, osa 2

Syksyllä kirjoitin hassuista käännöksistä. Nyt huomaan käännösteni vaikuttavan hassuilta toiseen suuntaan. Sinä-passiivi on tarttunut jo pelottavan hyvin, ja meinaan jatkuvasti kirjoittaa sähköposteihin ilmaisuja, jotka toimivat enlanniksi, mutta eivät suomeksi. Älkää siis ihmetelkö, jos alan blogissa "löytää asioita hauskoiksi" tai jos hämmennyn, kun "joku ei tee mitään järkeä". Lisäksi saatan "ottaa suihkun" ja "tuntea pahaa jollekin".

Alan kohta tuntea itseni Google Translatoriksi, jonka suomenkieli on myös melko tönkköä.



(olen jo yrittänyt käyttää kaikkia noita ilmauksia sähköposteissani, mutta tajunnut sitten että jotain on pielessä)

Puoliväli

Tänään, 15. tammikuuta olen täsmälleen puolessa välissä vaihtovuottani. Tuntuu ihmeelliseltä, kuinka nopeasti ensimmäinen puolisko onkaan kulunut. Aika ajoin ajan kuluminen on tuntunut tuskaisen hitaalta, ja viime aikoina on taas ihmetellyt, että mihin se kaikki aika oikein kuluu. Joka tapauksessa, nyt on saman verran öitä lähtöön ja paluuseen.

Kuvan otti hyvä ystäväni, kun pyysin häneltä apua seuraavaan kuvistyöhöni. Aiheena on lempipaikka, ja tuohon rantaan liittyy paljon muistoja jo monien vuosien takaa. Viime kesä oli erityinen, yksi tyttö heitti monen vuoden talviturkkinsa ja toisen näin siellä viimeistä kertaa ennen lähtöäni yöllisellä uimareissulla.

Hämmennyin kuitenkin hetkeksi, kun sain kuvat sähköpostiini. Ajatuksissani ranta oli kesäinen ja lämmin, ja kuvat eivät ihan vastanneet muistikuvaani. Tajusin, että viidessä kuukaudessa tapahtuu muutoksia.

Mikä muu on muuttunut poissaoloni aikana?
Miltä kaikki seuraavan viiden kuukauden päästä näyttää?

Lisää - mutta mitä?

Suurin piirtein kaikki täällä tietävät, että nimessäni on jotain kummallista amerikkalaiseen Lisaan verrattuna. Suurin osa tietää, että jotain pitää lisätä. Yleensä se lisäys on kirjain s.

Hyvää viikkoa kaikille!

T: Lissa

Jääräpää

Vihaan aikaisin heräämistä, jos herätys on jonkun muun säätämä. Jos saan valita itse, voin ihan hyvin herätä aikaisinkin.
Lomalla oli kivaa lölliä sisällä, mutta nyt kun koulu alkoi ja olin pakotettu istumaan sisällä, kaipasin ulkoilmaa. Menin siis heti koulun jälkeen koiran kanssa lenkille.

Mikä järki tätäkin kummallista politiikkaa vaivaa? Olenko ainoa jääräpää?

:(

Tämä ylitti uutiskynnyksen myös täällä. Surullista. Olen paljon ylpeämpi kotimaastani, kun näen suomalaisia suksia, puhelimia tai kukkakuoseja.