sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Lovely day of doing nothing



Koko talo on hiljainen, kaikki tuntuvat toipuvan raskaasta viikosta. Taloon saapui viime viikolla kauden ensimmäiset Bed & Breakfast vieraat, joka vaikutti kaikkien elämään ja kiireisyystasoon huomattavasti. Kauden avaaminen tarkoittaa myös sitä, että huomenna siirryn tavaroineni yläkertaan, jossa nukun viimeiset viikkoni täällä.
Lauantaina 29. päivä oli tasan kuukausi kotiinpaluuseeni. Myös koulu on osaltani ohi - sunnuntaina oli Graduation. Aihe on hankala, toisaalta on ihanaa palata kotiin, ja toisaalta on haikeaa jättää paikka joka myös tuntuu kodilta. Viime päivät olen viettänyt tiiviisti kavereitten kanssa, ja varsinkin eilinen Graduation Day oli täynnä pitkiä halauksia ja kyyneleitä poskilla. Suurin osa ystävistäni ei ole vielä lähdössä kesäloman viettoon, mutta joidenkin suhteen sunnuntai oli viimeinen kerta kun näen heidät.
Tuntuu uskomattomalta kuinka nopeasti aika täällä onkaan kulunut. Vielä joulukuussa tuntui ettei aika kulu millään ja kesäkuuhun on aivan liian paljon aikaa, ja nyt yrittää tarrata jokaiseen hetkeen ja nauttia niin paljon kuin mahdollista.
Tänään kuitenkin kuuntelen sateen ropinaa ja Bob Marleytä, katson ehkä pari jaksoa Frendejä ja en tee yhtään mitään.

3 kommenttia:

  1. Nauti niistä vikoista viikoista nyt ihan täysillä! Toisaalta myös laiskapäivät on ihania, mitääntekemättömyys kannattaa aina sillon tällön :)
    Vaikka lähtö on vähän haikeaa, niin muista että me täällä Suomessa ei olla yhtään surullisia siitä että tuut takasin! <3

    ps. tosi kaunis kuva!

    VastaaPoista
  2. Hih,hurjaa että oot kohta jo täällä! En voi kyllä mitenkään uskoa että aika on mennyt näin nopeasti...silloin viime elokuussa tuntui siltä että kesäkuuhun on ainakin sata vuotta! Nauti näistä viimeisistä hetkistä oikein kunnolla! Ja toivottavasti kotiinpaluu ei ole ihan kamalaa kuitenkaan:)
    P.S maili on tulossa,pikku hiljaa..:)

    VastaaPoista
  3. Sinja: Nautin! Ja ei se kyllä muakaan harmita kotiin tulla vaikka välilä meinaankin sanoa niin :)

    Niina: Hurjaa todellakin! Ja uskomatonta.. Kuten Sinjallekin sanoin, ei harmita tulla kotiin yhtään, mutta tietysti harmittaa jättää tämä vuosi taakseen ja ryhtyä taas käymään koulua niin että se oikeastaan vaikuttaakin johonkin :D Jee, odotan mailia innolla!

    VastaaPoista