and it feels like summer..

Kyllä, kesältä tuntuu. Kesäistä oloani ei lainkaan vähentänyt se, että otin pienet päiväunet pihakeinussa ja kävelin ensimmäistä kertaa talven jälkeen pihalla paljain jaloin. Aurinko tuntui somalta paljailla käsivarsilla ja ruoho kutitti. Kesätunteen kunniaksi jouduin syömään jätskiä :)

Odotan suurella jännityksellä, mitä tästä suuresta suunnitelmastani blogin pitämisestä tulee! Aloin jossain vaiheessa koukuttua blogeihin, ja olen viime aikoina yllättänyt itseni monesti ajattelemasta "jos pitäisin blogia, kirjoittaisin tästä..". Blogin nimi on pala Edith Södergranin runosta Ihmeellinen meri. Päätin lainata Södergrania, koska jotenkin nuo sanat kolahtivat, ja ne käyvät mielessäni kummallisen usein. Tämän hetkinen elämäni onkin yhtä tulevien seikkailujen janoa, mietin jatkuvasti tulevaa vuotta vaihto-oppilaana. Sääli, että tällä hetkellä tiedän vain, että päädyn jonnekin Yhdysvaltojen lounaisosaan. Lisätietoja odotellessa!

Oli luultavasti kaikkien onni, että lykkäsin bloggaamista tähän päivään ja oloon. Jos olisin aloittanut kirjoittamisen esimerkiksi tiistaina, blogin nimeksi olisi luultavasti tullut jotain hyvin synkkää ja myrskyisää. Tiistaina meni kaikki huonosti. Heräsin puolitoista tuntia ennen herätyskellon sointia tietöiden ääniin, jotka helisyttivät ikkunaani ja siirsivät vanhoja nukkekotini rippeitä lasikaapissa. Koulussa jonotin vessaan liian monia pitkiä minuutteja odottaen että yläasteelaiset tytöt saavat meikit naamaan ja lakat hiuksiin. (Olisikohan kaupungilla varaa kustantaa peruskouluihin meikkaushuoneita, jotta vessat jäisivät niille, joiden rakko uhkaa räjähtää?) Kun pääsin lähtemään kotiin, huomasin että lähes koko pihan viimeinen pyörä, eli omani, oli kaatunut tuulessa tai jonkun huolimattoman ohikulkiessa. Ja tietysti kettarit olivat tippuneet, joten jouduin taluttamaan kotiin. Ärr.

Tämän ja eilisen päivän aurinkoisuus ja hyvä seura kuitenkin nostivat mielialaani niin paljon, että pääsin kirjoittamaan! Jee.