Perjantai-illan seikkailu

Aliina soitti illalla ja sanoi tahtovansa seikkailla tänään. No, mikäpä siinä. Millainen seikkailu saisi neidille olla? Päätimme karsia seikkailusta matkat maapallon navoille ja lähteä Kärmeskalliolle grillaamaan ja nauttimaan lämpimästä illasta. Eväänä oli perinteistä grilliruokaa, eli makkaraa. Makeaakin piti saada, joten teimme suklaabanaaneja nuotiolla ja vähän karkkiakin oli kassiin eksynyt..

Tuntui uskomattomalta, että niin pienen matkan päässä kaupungin, tai ainakin omakotitaloalueiden teistä ja menosta on tuollainen paikka. Katselimme pitkospuilta joutsenta järvellä ja aivan nuotiopaikan vieressä oli pienen pieni kevätpuro. Kävelymatkalla kuljimme pellon reunan ja heinäseipäistä tehdyn aidan välissä. Tunsin olevani jossakin vanhassa mustavalkoisessa Suomi-filmissä. Ikävä kyllä olin aivan väärin pukeutunut, huppari, farkut ja converset eivät oikein istuneet tähän idylliseen kuvaan. Tätä pukeutumista olen miettinyt useammankin kerran. Kun ihminen sisustaa kesämökkinsä täydelliseksi kopioksi 1900-luvun alun torpasta, voiko mökillä enää kulkea vanhoissa verkkareissa ja alelaarin varvastossuissa? Vai meneekö tunnelma pilalle?

Perjantaina tunnelma ei kuitenkaan tippaakaan kärsinyt farkuista tai stadiumin muovipussista. Luultavasti hymyilin koko yön unissanikin, seikkailu nuotiopaikalle oli kivaa vaihtelua tavallisiin iltoihin ja ystävyyteemme. Samat puheenaiheet ja ihmisetkin tuntuvat erilaisilta uusissa ympäristöissä. Vaikka vaihtelun tärkeydestä taidetaankin muistuttaa lähinnä pitkän linjan aviopareja, ei se tee pahaa muillekaan ihmissuhteille. Lähinnä piristää.