Novelleja, novelleja, novelleja

Keskiviikkona pitää palauttaa äidinkielenkurssiin liittyvä novellipäiväkirja. Totesin, että olisi ollut fiksumpaa jakaa töitä useammalle päivälle, mutta minkäs teet kun tuntuu että vain viikonloppuina on aikaa keskittyä isompiin töihin. (Tai sitten olen vain huono ajankäytönsuunnittelussa..)

Itse novellien lukeminen oli helppoa, ja luinkin niitä reilusti enemmän kun tehtävän suorittaminen vaatii. Ongelmaksi muodostui se, että tykästyin tiettyihin kirjailijoihin niin, että en olisi halunnut lukea muiden tekstejä ollenkaan. Novellipäiväkirjan pitäisi olla monipuolinen. Toinen ja vielä suurempi ongelma oli itse työn aloittaminen. Wordin avaaminen on harvoin tuntunut niin työläältä kuin tänään. Annetut kysymyksetkin varten tuntuivat tylsiltä. Miten selitän uskottavasti ja älyllisen tuntuisesti sen, että nauroin Jari Tervon novellia Aikuisille aikaa toisilleen lähinnä siksi, että loppuratkaisu oli mielestäni niin absurdi? (En kerro sitä tässä, ettei keltään vahingossakaan mene iloa novellin lukemisesta) Tai miten selitän novellin miljöön, jos en itsekään oikein hahmota sitä? Hahmotin lähinnä tarinan ja sen merkityksen. Entä kertojan näkökulman ruotiminen ja setviminen, jos kertoja vaikutti vain puolueetomalta sivustaseuraajalta? Vaikeaa. Onneksi yhden tehtävän sanamäärä oli vain 100, joten pitkiä kokonaisuuksia ei tarvinnut vääntää.

Novellipäiväkirjan lisäksi huomenna pitää palauttaa kaksi Lassi Nummen novelliin Mies palaa kotiin perustuvaa kirjoitustehtävää. Fiksuna tyttönä jätin nekin viime hetkelle. Olin kuitenkin kirjoittanut jo niin pitkään, että itsekritiikki taisi olla aika matala, ja kirjoituksistani tuli lähinnä kummallisia.

Odotan jännityksellä kuinka aivottomalta ja kummalliselta tämä teksti näyttää huomenna virkeämmillä aivoilla.

Vastaus kysymykseen muutaman kuukauden viiveellä: Aika aivottomalta.