Sana "naapuri" on saanut elämässäni täysin uuden merkityksen. Tähän asti se on merkinnyt lähinnä ihmisiä jotka asuvat vieressäni ja joita tervehditään iloisesti. Toki poikkeuksiakin on ollut.
Viime aikona olen kuitenkin viettänyt aikaani naapurissa, käynyt lainaamassa Frendien tuotantokausia naapurista ja käynyt kotona tekemässä poppareita, kun naapurissa on mikro rikki ja leffailta sijaitsee siellä. Tämän lisäksi olen naapurintytön kanssa lanseerannut uuden naapuri-lookin, joissa seisoskelemme kadunkulmassa pitämässä naapurustopalavereja (eli lähinnä juoruilemassa..). Kevään aikana tapasimme myös toisessa naapurissa ison määrän koulututtuja, jotka pitivät saunailtaa (johon sisältyi myös naked-mile naapurustossa..). Hmm!
Pienenä tyttönä tunsi lähinnä naapurin lapset, ja he olivat ne leikkikaverit joita nähtiin päiväkodin jälkeen. Kouluaikana tilanne kuitenkin muuttui, kun kaverisuhteet liittyivät eri asioihin kuin asuinpaikkaan. Nyt tunnen kuitenkin jollain tasolla palanneeni päiväkoti-ikään, jolloin kavereiden tapaaminen ei vaadi varsinaista lähtöä pois kotoa. Riittää, että löytää kengät jalkaansa. Huippua!
Olenko aikaisemmin ollut sokea asuinalueeni suhteen, vai onko meno muuttunut? Tätä mietin viime yönä, kun juoksin sateessa kotiin puolen minuutin pikataipaleen. Mutta enpä ehtinyt kastua sillä matkalla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti