Viisumianomus

Siihen kuluu aikaa.

Siihen kuluu energiaa.

Siihen kuluu hermoja.

Se synnyttää sotkua.

Se synnyttää ärtymystä.

Se mahdollistaa pääsyn Yhdysvaltoihin 11 kuukaudeksi.

Olen täyttänyt ensi vuotta koskevan viisumianomuksen kolmeen kertaan. Monet selviävät siitä yhdellä kerralla, mutta minäpä en. Ensimmäisellä kerralla merkkasin sukupuoleni vahingossa mieheksi. Hups. Alusta. Toisella kerralla unohdin vastata yhteen "Oletko koskaan ollut vankilassa? Suunnitteletko terrori-iskua? Käyttäydytkö väkivaltaisesti?" -tyyppisistä kysymyksistä. Ärr. Alusta. Kolmas kerta vaikuttaa ainakin vielä tässä vaiheessa siltä, että voin todella lähettää paperinipun eteenpäin. Silti pelottaa ja ahdistaa ja hermostuttaa, entä jos tein vielä jonkin tyhmän virheen, jota en huomannut! En tiedä kuinka tarkkoja anomuksien kanssa ollaan, mutta en silti haluaisi kokeilla kepillä jäätä juuri näiden kaavakkeiden kanssa.

Anomuksessa on iso liuta kummallisia kysymyksiä, enkä ymmärrä syytä sille, miksi kaavakkeisiin pitää rastittaa vastaus "Marital Status" kohtaan. Lähinnä mietin, mitä väliä sillä on, olenko single, married, widowed, divorced vai separated? Anomuksen laatija on ollut myös kiinnostunut reissuni maksajasta ja työkokemuksestani. Aivan oma lukunsa on tietysti juuri nuo kysymykset, joissa kysellään olenko terroristi, murhaaja tai muuten jotenkin epäilyttävä henkilö.

Anomukseen liitettävään kuvaan on myös tarkat ohjeet. Tavallinen passikuva ei siis käy, mikä on mielestäni ehkä vähän hassua. Viisumikuvan pitää olla 5x5cm ja kasvojen on täytettävä 50% kuvan pinta-alasta. Korvien pitäisi näkyä ja hiusten olla auki, mutta kasvojen on oltava suoraa kameraan päin. Onko tämä kaikki mahdollista? Omassa kuvassani hiukset ovat puolittain kiinni, jotta korvat näkyisivät edes vähän, mutta koska katson kuvassa suoraa kameraa, korvat jäävät pakostakin melko pieneen rooliin kuvassa. Toivottavasti kuva nyt kuitenkin kelpaa.

Kuvassa esiintyy kulma pöydästäni, jonka taas löydän, kun olen lähettänyt kaikki sen peittävät paperit eteenpäin.

Mikä vuodenaika on kyseessä?

5 pisteen vihje: Grilliherkkujen tuoksu on jokapäiväistä. Valitettavasti usein vain tuoksu.

4 pisteen vihje: Blogitustahti hidastuu valtavasti. Kaikilla.

3 pisteen vihje: Tulee tunne, että jäätelö riittää ihan hyvin päiväruuaksi, eikä lämmintä ateriaa voi ajatellakaan.

2 pisteen vihje: Kaduilla näkyy jännittäviä asukokonaisuuksia, joissa toivoisi olevan enemmän itse asua.

1 pisteen vihje: Ne kirotut, läpikulutetut ja vuosittain nähdyt uusinnat alkavat. Paras on ehkä Bumtsibum, joka palasi uusinnoilla tutulle paikalleen lauantai-iltaan. Syksyllä voitte taas alkaa tutustua tulevan kesän ohjelmatarjontaan!


Onneksi blogeihin ei kirjoiteta uusintoja!

Huomioita

- Lättyjä ei pidä paistaa rasvattomina.
- Myös peurat voivat kaatua.
- Juhannuskokot ovat katoavaa kansanperinnettä.
- Yöllä on huikeaa kuunnella ranskankielistä puhetta (vaikka vain numeroita).
- Kuuden tunnin päiväunienkin jälkeen voi nukahtaa ennen puoltayötä.
- Tosi inhottavaa, kun elokuvissa on samoja näyttelijöitä kun sarjoissa, joita seuraan.
- Uusista kengistä tulee aina rakot. Aina.
- Grillattu ananas on aina yhtä hyvää.
- Benjamin Buttonin uskomaton elämä ei vastannut kaikkia niitä kehuja, joita se on saanut.
- Vanessa Paradis on ihana.
- Jotkut ihmiset kuuntelevat oikeasti samaa musiikkia, jota soitetaan mangossa ja gina tricotissa.
- Ideaparkin asiakaspalvelijoiden ei ole pakko osata puhua yhtään suomea.
- Moottoritiellä ei kannata ajaa koko ajan vasemmalla kaistalla tai Niina suuttuu.
- Juhannuksen jälkeiset alennusmyynnit ovat salakavalia.

Hurmaava kirjoitus!

Keskiviikkona (eli 17.6.) tulleissa Kaupunki Uutisissa soma mielipidekirjoitus. Anonyymiksi jäänyt sinkkumies esitti herttaisen pyynnön kaupungin vapaille naisille. Hän toivoi, että vapaat naiset kulkisivat tietyn lenkkeilyreitin vastapäivään, ja vapaat miehet myötäpäivään, jotta kontakteja olisi helpompi saada aikaan. En voi kuin ihailla miehen optimistisuutta ja yritteliäisyyttä. Toivottavasti joku vapaa nainen on lukenut tuon ja päättää myös toimia pyynnön mukaan!

(tiedän, että kuva on vino, epäselvä ja melko epälaadukas, mutta siitä saa kuitenkin käsityksen aiheesta :))

Sanottua, kuultua ja kysyttyä

Viime päivät olen viettänyt töitä tehden. Niille mahdollisille ja toivotuille lukijoille, jotka eivät tiedä mitä teen, kerrottakoon että olen kesätöissä pähkinöitä, teetä, luomutuoteita, mausteita yms. myyvässä liikkeessä. Niinkin pienessä kaupassa tapaa hauskoja, erilaisia ja jännittäviä ihmisiä ja erityisesti jännittäviä kysymyksiä. Tässä poimintoja viime päivien kysymyksistä ja sanomisista.

"Uskotko Jumalaan ja Raamattuun?"

"Mitä äitis tekee työkseen?"

"Tekeekö sun täällä mieli aina syödä pähkinöitä?" (Ja huom, tätä on kysytty neljä kertaa! Katsonko tosiaan asiakkaitten ostoksia niin himokkaasti?)

"Onko sua koulukiusattu?"

Asiakas: Saanko vielä pussin näille?
Minä: Toki!
Asiakas: Tää oli kyllä niin kiltti teko, että siitä hyvästä toivotan sulle hyvää juhannusta!

"Onko täällä pursotinpusseja?"

"Mitä on luomu? Mitä se tarkoittaa?" (Ja tämä kysymyksen jälkeen eräs toinen asiakas alkoi pitkän puheen luomun hienouksista)

Minä: Mun täytyy punnita nää uudestaan, pistin vahingossa väärän kilohinnan..
Asiakas: No se on hyvä etten oo ainoo joka tekee virheitä!

Kommentointia hamppupatukoista:
"Tuleeks nästä kiva olo?"
Ja hampunsiemenistä:
"Eikös tällanen nyt oo vähän epäilyttävää?"

Ja viimeinen, josta itse asiassa olen hyvin otettu:
"Mä työskentelen sellasen kansainvälisen projektin parissa, mahtaisko sua kiinnostaa sellanen? Pistit silmään kun oli niin kiva sun kanssa tässä asioida. Saisinko sun tiedot niin voisin vielä soitella tästä?"

Osa näistä oli pakko jakaa niiden erikoisuuden takia, osa taas siksi, että ne saivat minut hyvälle tuulelle. Toivottavasti teidätkin!

Lyhyesti

Myin pähkinöitä.

Luin kirjaa.
Sain tuntemattomalta mummolta kukan.

Ja tukkusedältä maistiaisiksi purkin kreikkalaisia valkoisia papuja..

Äiti toi töihin uskomattoman hyvää ruokaa.

Niina tarjosi yhtä hyvää raparperipiirakkaa.

Peppi oli hassu.

Nauratti kamalasti.

Uutta musiikkia soittimeen.

Polveen saapui suuri mustelma.

Kaipasin vähän mökille.

13.6., tasan 2 kuukautta lähtöön

Olen vaihtamassa manteretta ja maanosaa yksin kymmeneksi kuukaudeksi. Tuntuu haikealta, innostuneelta, jännittävältä, pelottavalta ja päivä päivältä konkreettisemmalta. Vaikka olen tiennyt syksystä asti lähteväni, koko asia on ollut kuitenkin hyvin kaukainen. Nyt kun alan tajuta 60 päivän rajallisuuden, olen myös ajatellut asioita, joita haluan tehdä vielä ennen lähtöä.

Haluan täyttää iPodini musiikilla, kuvilla ja mieluusti myös elokuvilla. Soittimessa täytyy olla paljon ystävistä, perheestä, koulusta ja ihan tavallisesta arkielämästäni muistuttavia asioita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta koska kuuntelen lähes tauotta musiikkia, suureen osaan kappaleista liittyy vahvasti joku muisto tai ihminen.

Ehdottomasti täytyy myös tehdä kesäjuttuja, kuten valvoa koko yö, käydä yöuinnilla, ruskettua (tosin siihen pystyn vain harvoin), saunoa, mökkeillä, kuunnella elävää musiikkia, käydä kesäleirillä, suurkuluttaa kirppareita etc. Kaikkea, mikä kuuluu kesään. Suunnitelmissa on myös retki Ouluun Aliinan kanssa.

Keksin lähes joka kesäksi "hienoja" projekteja, joita haluan toteuttaa. Tämän kesän tavoitteitani ovat esittää kaikkia Hämeenlinnan patsaita ja ottaa siitä kuva. (Haaveeni olisi myös istua ainakin tunti Kirkkopuiston istuvan patsaan vieressä ja esitää sitä, mutta en tiedä uskallanko.. Onko se edes luvallista?) Suunnitelmani oli jo viime kesänä purjehtia Vanajassa kumiveneellä, ja tämä päähänpinttymä on voimassa myös tänä vuonna. Enää puuttuu kumivene ja uskallus lähteä Silverlainien ja vesiskootterien sekaan poukkoilemaan. Viime kesänä toteutui projekti lukea koko Täällä Pohjantähden alla -trilogia, ja ajattelin tänä vuonna lukea jatkoksi Tuntemattoman Sotilaan.

Ennen lähtöä aion vielä tavata mahdollisimman paljon tuttuja, käydä Tampereella syömässä japanilaista ruokaa, ansaita rahaa ensi vuotta varten ja nauttia kesäilloista.

...Ja mikä tärkeintä, yritän käyttää monet rasvapurkkini loppuun, jottei yksikään raukka jää kotiin eltaantumaan kun itse lähden valloittamaan maailman.

Päivä peruttu!

Tänään piti lähteä Ideaparkiin. (Yksi seurueesta tulikin kipeäksi)

Piti olla lämmin päivä. (Olikin tuulista ja pilvistä)

Piti hyppiä trampoliinilla. (Katsottiinkin Sinkkuelämää)

Piti elää terveellisesti. (Tehtiinkin suklaamansikoita)

Piti pyöräillä Niinalle. (Käytiinkin autolla kaupassa)

Piti lisätä elokuvia iPodille. (Tietokone olikin tyhmä)

Piti ommella pussi Sinjalle. (Askartelinkin sellaisen yösilmälappuhässäkän)

Piti alkaa kaivata kirpparipöytää. (Sainkin sen sunnuntaiksi)

Kaiken piti olla väärin, tyhmästi ja pilalla. (Onneksi ei ollut, vaikka suunnitelmat muuttuivatkin)

Ompeluseurat

Siirryin pusseista ja kasseista haastavampaan ompelukseen.

Paljon haastavampaan, olin täysin solmussa muutamaan otteeseen.

Ja voi sitä purkamisen määrää, kyllä ratkoja viuhui ahkerasti päivän aikana.

Onneksi äiti auttoi kaavoissa ja suunnittelussa, koska lopputulos on oikein mieleinen!

Kangas on se vanha tuttu, jonka löysin kirpputorilta muutama päivä sitten, ja helmetkin löytyivät joltain talven kirpparikierrokselta.

Olo on nyt täysin sanaton, olen hämmentynyt siitä, kuinka hyvin luomus tuntui onnistuvan, vaikken ole tehnyt vaatteita itse vuoteen.

Jee!

Hyllyllinen muistoja

Istuin Niinalla tunteja. Vahingossa. (Olen tosin vieläkin täysin tyytyväinen vahinkooni.)

Katselin, kun Niina valitsi pienelle tytölleen kirjoja oman pikkusiskonsa hylkäämästä laatikosta.

Kirjat olivat osittain samoja, kuin mitä oma hyllyni sisältää. Hmm.

Katsellessani aloin kehittää päässäni listaa niistä kirjoista, jotka luen Pepille joskus, kun kirja kiinnostaa enemmän sisältönsä kuin makunsa puolesta.

Tietysti Peppi pääsee (tai joutuu) kuulemaan valtavasti Astrid Lindgreniä,

Peppi Pitkätossua, Katto Kassista ja Ronja Ryövärintytärtä.

E. Uspenskin Fedja-Setä, Kissa ja Koira on myös ehdottomasti listallani.

Isoäitini luki tätä kirjaa koko serkuskatraalle joka kesä mökin vintillä, joka oli aina yhtä kuuma ja valoisa heinäkuun iltoina. Meitä nauratti joka kerta sama kohta, kun Posteljooni Petskin toi Fedja-Sedälle pörriäistä.. Toivottavasti Peppikin nauraa :)

Kirja on niin huippu, että jouduin toivomaan sen rippilahjaksi.

Sain sen sitten yhdeltä tädiltäni.

Arnold Lobelin Pöllön koti hurmaa Pepin toivottavasti yhtä sokeasti kuin minut.

Kyseinen nide oli ainoa josta pidin mummolassa, joten mummu luki tätä joka kerta, kun kävin siellä. Eli melko usein.

Oikeastaan niin usein, että kuulen vieläkin mummun äänen ja äänenpainot kun itse luen kirjaa.

Luulin, että sellainen on mahdollista vain elokuvissa.

Jokainen kirja on jollakin tavalla kiemurrellut tiensä sydämeeni ja näin ansainnut paikan hyllyssäni. (Parhaat kuvakirjatkin löytyvät yhä piilosta vaatehuoneen oven takaa)

Perheenlisäystä

Rakkaaseen perheeseeni saapui viime viikolla uusi jäsen. Ihanaa! Jäsen on sievä ja ah niin pehmeä :) Pakko vielä kehua, että koska malli on peräisin jo viime kesältä, oli onnellinen sattuma, että löysin jo vuosi sitten löytämäni rakkauden oikeassa koossa ja mukavasti alennetulla hinnalla kaupasta.

Nyt Vagabond-perheeni on taas entistä ehompi, ja sain otettua siitä virallisen sukukuvan. Kuvassa esiintyvät vanhat ballerinat, uudet tulokkaat, talvi- ja kevätkengät ja tietysti juhlavat korkokengät laatikoineen. Ikävä kyllä värimaailma on varsin yksitoikkoinen, mutta peruskenkien on hyvä olla kaikkeen sopivia. Ja mitä sitä enää kenkiä etsimään, kun yksi merkki on jo hurmannut jalat ensikosketuksella?

Päivä

Penkomista, tutkimista ja etsimistä

Löydökset: punaiset kengät, helmet, iso kangaspala ja Onnela design -pussukka

Sateen pitämistä ja värjöttelyä Suomen kylmässä kesässä

Lämmittelyä ja pieniä herkkuja kahvilassa.

Tietysti kahvilassa myös harjoiteltiin kävelemistä, juotiin iso kuppi teetä (maitovaralla!) ja juteltiin.

Valmista

Ompeluksestani syntyi pesupussi. Mustavalkoinen ulkopuoli on poistettu osa joululahjaksi saamastani jättipitkästä lakanasta ja punainen vuori on jämäpala tyynynpäällisestä.

Vetistä, märkää ja kosteaa

Mihin se kaunis ja kesäinen ilma meni? Ihan yllättäen tuli kylmää ja nyt myös hyvin, hyvin märkää. Toisaalta, mikäs sen parempi ilma ihmiselle, joka ainakin tahtoisi ommella jotain pientä ja voisi hinnoitella loputkin kirpputorille päätyvät vaatteet.. Tekemisen puute tuskin siis pääsee yllättämään!

Kävin eilen kirjastossa, ja onnekseni muistin, kuinka laaja kirjaston musiikkiosasto lopunkaiken on! Mukaan tarttui heti kuusi levyä, vaikka kävin vain pienenpienessä lähikirjastossa, jonka levyt mahtuvat yhdelle hyllylle. Kotimatkalla olin uskomattoman innoissani: noin paljon uutta musiikkia, eikä oikeastaan haittaa yhtään vaikka joku levy osoittautuisi täysin hukaksi! Nyt käytän sateista aamupäivää siirtämällä musiikkia soittimeeni, joka vetää sisäänsä enemmän levyjä kuin pystyn käsittämään.

Aloitin Vuokko Hovatan Lempieläimiä levyllä. Sytyin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Olen aina pitänyt Hovatan lauluäänestä, enkä joutunut pettymään. Kuulostaa siltä, että laulu on helppoa ja vaivatonta, olematta silti liian koulutettua. Äänessä on jotain kauniin karua ja kappaleet ovat jollain tasolla melko kummallisia. Luultavasti juuri se iskee.

Seuraavaksi siirrän Johanna Kurkelan Kauriinsilmät ja Disneyn Tarzanin. Loput kolme saavat jäädä toiseen hetkeen.

Lauantaina..

..itkin ylioppilaiden sisäänmarssin aikana

..samoin Suvivirren päälle

..olin ylpeä veljestäni, joka piti ylioppilaan puheen kevätjuhlassa

..olin ylpeä myös itsestäni kahden uuden todistukseen ilmestyneen kympin takia

..pahensin roimasti torstaiyönä jalkoihin hankkimiani rakkoja

..söin kakkua

..vietin juhlissa aikaa serkkujeni kanssa pitkästä aikaa

..nautin lämpimästä ja valoisasta kesäyöstä kavereiden kanssa

..kävelin kotiin neljältä aamulla auringonpaisteessa ja lintujen laulaessa

..yritin nukahtaa auringonpaisteessa ja lintujen laulaessa

..poseerasin

Sunnuntaina..

..nukuin pitkään

..kävin kuvaamassa papan 80-vuotisjuhlia

..piipahdin isoseni ylppärirääppiäisissä ja söin taas kakkua

..nukuin päiväunet

..tunsin auringon iholla

..nukahdin aikaisin illalla silmälappu silmillä edellisesti yöstä viisastuneena

Tänään..

..otin aurinkoa ahkerasti monta tuntia

..aloin suunnitella ompeluprojektia (josta kerron enemmän myöhemmin, jos saan jotain todella onnistuneesti aikaiseksi)

..kävin Aliinan kanssa kirpparilla

..söin jätskiä

..puhuin tärkeitä asioita

Huomenna..

..käyn passikuvassa viisumia ja uutta passia varten

..yritän löytää kengät ja ehkä toisetkin

..tapaan Niinan ja Pepin (mikä onkin huippua, koska tuntuu että viime kerrasta on pitkäpitkä aika, vaikka todellisuudessa näimme pikaisesti perjantaina..)

..nautin