Siihen kuluu aikaa.
Siihen kuluu energiaa.
Siihen kuluu hermoja.
Se synnyttää sotkua.
Se synnyttää ärtymystä.
Se mahdollistaa pääsyn Yhdysvaltoihin 11 kuukaudeksi.
Olen täyttänyt ensi vuotta koskevan viisumianomuksen kolmeen kertaan. Monet selviävät siitä yhdellä kerralla, mutta minäpä en. Ensimmäisellä kerralla merkkasin sukupuoleni vahingossa mieheksi. Hups. Alusta. Toisella kerralla unohdin vastata yhteen "Oletko koskaan ollut vankilassa? Suunnitteletko terrori-iskua? Käyttäydytkö väkivaltaisesti?" -tyyppisistä kysymyksistä. Ärr. Alusta. Kolmas kerta vaikuttaa ainakin vielä tässä vaiheessa siltä, että voin todella lähettää paperinipun eteenpäin. Silti pelottaa ja ahdistaa ja hermostuttaa, entä jos tein vielä jonkin tyhmän virheen, jota en huomannut! En tiedä kuinka tarkkoja anomuksien kanssa ollaan, mutta en silti haluaisi kokeilla kepillä jäätä juuri näiden kaavakkeiden kanssa.
Anomuksessa on iso liuta kummallisia kysymyksiä, enkä ymmärrä syytä sille, miksi kaavakkeisiin pitää rastittaa vastaus "Marital Status" kohtaan. Lähinnä mietin, mitä väliä sillä on, olenko single, married, widowed, divorced vai separated? Anomuksen laatija on ollut myös kiinnostunut reissuni maksajasta ja työkokemuksestani. Aivan oma lukunsa on tietysti juuri nuo kysymykset, joissa kysellään olenko terroristi, murhaaja tai muuten jotenkin epäilyttävä henkilö.
Anomukseen liitettävään kuvaan on myös tarkat ohjeet. Tavallinen passikuva ei siis käy, mikä on mielestäni ehkä vähän hassua. Viisumikuvan pitää olla 5x5cm ja kasvojen on täytettävä 50% kuvan pinta-alasta. Korvien pitäisi näkyä ja hiusten olla auki, mutta kasvojen on oltava suoraa kameraan päin. Onko tämä kaikki mahdollista? Omassa kuvassani hiukset ovat puolittain kiinni, jotta korvat näkyisivät edes vähän, mutta koska katson kuvassa suoraa kameraa, korvat jäävät pakostakin melko pieneen rooliin kuvassa. Toivottavasti kuva nyt kuitenkin kelpaa.
Kuvassa esiintyy kulma pöydästäni, jonka taas löydän, kun olen lähettänyt kaikki sen peittävät paperit eteenpäin.
Ah miten helppoa lähteä Amerikkaan nykyään!
VastaaPoistaVoi olla että aika moni olisi jättänyt uuden maailman ihan omaan rauhaansa,jos sinne pääsy olisi ollut noin vaikeaa silloin reilu sata vuotta sitten. Ok,laivamatka ei varmaan ollut sekään helppo mutta onhan toi aika pilkun viilaamista jo:)
Kuva-asia on aika mielenkiitoinen kun sitä rupee miettimään..mullakin kyllä peittyy korvat kun hiukset on auki. Ja miksi ihmeessä niiden korvien pitää näkyä???
Mäkin nautin tästä lähdön helppoudesta täysin siemauksin!
VastaaPoistaKai ne korvat on jotenkin hyvä tapa tunnistaa ihminen.. Tai jotain. En tiedä, outoa se on :D