Hyllyllinen muistoja

Istuin Niinalla tunteja. Vahingossa. (Olen tosin vieläkin täysin tyytyväinen vahinkooni.)

Katselin, kun Niina valitsi pienelle tytölleen kirjoja oman pikkusiskonsa hylkäämästä laatikosta.

Kirjat olivat osittain samoja, kuin mitä oma hyllyni sisältää. Hmm.

Katsellessani aloin kehittää päässäni listaa niistä kirjoista, jotka luen Pepille joskus, kun kirja kiinnostaa enemmän sisältönsä kuin makunsa puolesta.

Tietysti Peppi pääsee (tai joutuu) kuulemaan valtavasti Astrid Lindgreniä,

Peppi Pitkätossua, Katto Kassista ja Ronja Ryövärintytärtä.

E. Uspenskin Fedja-Setä, Kissa ja Koira on myös ehdottomasti listallani.

Isoäitini luki tätä kirjaa koko serkuskatraalle joka kesä mökin vintillä, joka oli aina yhtä kuuma ja valoisa heinäkuun iltoina. Meitä nauratti joka kerta sama kohta, kun Posteljooni Petskin toi Fedja-Sedälle pörriäistä.. Toivottavasti Peppikin nauraa :)

Kirja on niin huippu, että jouduin toivomaan sen rippilahjaksi.

Sain sen sitten yhdeltä tädiltäni.

Arnold Lobelin Pöllön koti hurmaa Pepin toivottavasti yhtä sokeasti kuin minut.

Kyseinen nide oli ainoa josta pidin mummolassa, joten mummu luki tätä joka kerta, kun kävin siellä. Eli melko usein.

Oikeastaan niin usein, että kuulen vieläkin mummun äänen ja äänenpainot kun itse luen kirjaa.

Luulin, että sellainen on mahdollista vain elokuvissa.

Jokainen kirja on jollakin tavalla kiemurrellut tiensä sydämeeni ja näin ansainnut paikan hyllyssäni. (Parhaat kuvakirjatkin löytyvät yhä piilosta vaatehuoneen oven takaa)