~~~

"Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukava olla joku tuntematon. Hän oli vielä väsyneempi kuin nukkumaan käydessään, ja tässä sitä nyt oltiin uuden päivän alussa ja sitten tulisi seuraava päivä ja sitä seuraava ja ne kaikki olisivat samanlaisia, niin kuin päivät tapaavat olla kun ne ovat hemulin päiviä.

Hemuli ryömi peiton alle ja kaivoi kuononsa tyynyyn, ja sitten hän siirsi vatsansa vuoteen reunalle siihen missä lakana oli viileä. Hän levittäytyi vuoteen laidasta laitaan kädet oikosenaan, jalat harallaan ja odotti hauskaa unta, jota vain ei kuulunut tulevaksi. Hän käpertyi ihan pineksi mykkyräksi, mutta sekään ei auttanut. Hän yritti olla olevinaan hemuli josta kaikki pitivät, sitten hän koetti olla se hemuli poloinen josta kukaan ei pitänyt. Mutta hän oli ja pysyi vain hemulina, joka aina pani parastaan saamatta koskaan asioita oikein kohdalleen. Loppujen lopuksi hän nousi vuoteestaan ja veti housut jalkaansa.

Hemuli ei pitänyt pukeutumisesta eikä riisumisesta, se sai olon tuntumaan siltä, että päivät menivät menojaan eikä mitään tärkeätä tapahtunut."

-Tove Janssonin kirjasta Muumilaakson Marraskuu