sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Karhu


Tänään ajoimme puiston halki hautajaisiin ja takaisin, ja matkalla näin elämäni ensimmäistä kertaa karhun ilman eläinpuiston aitoja sen ympärillä. Tuntui aika juhlalliselta ja samalta hassulta, sillä tiedämme, että takapihalla käy lähes joka yö yksi ko. lajin edustaja.
Hautajaiset olivat melko kiinnostava kokemus, ne järjestettiin valtavan järven rannalla ulkona. Järvi oli niin iso, että yksi hautajaisten pienistä vieraista oli varma, että voi nähdä Afrikan toisella rannalla. Itse siunaustilaisuuden toimin kuitenkin lapsenvahtina, eräs kaksivuotias poika oli niin ujo, ettei tahtonut leikkiä muitten lasten kanssa ollenkaan. Käytännössä hän istui siis noin tunnin sylissäni. Toisaalta oli aika kotoisa olo, eräs pieni neiti viihtyi viime kesänä usein sylissäni :)
Pojan äiti oli kuitenkin erittäin innoissaan siitä, että olen Suomesta, koska pojan isoisovanhemmat kuulemma saapuivat Yhdysvaltoihin Suomesta.

7 kommenttia:

  1. Apua ja vau ja hui!
    Kyllähän se siellä mennä lyllertää,näköjään:) Pelottiko tai siis pelottaako,jos kerta teidän takapihallakin pyörii tuollainen? En osaa kyllä yhtään kuvitella miltä karhun näkeminen tuntuu.

    Ja voiii,tuliko ikävä Peppiä? Nyt se on sellainen vonkale,ettei pysy sylissä sekuntiakaan. Onneksi siis pääsit viime kesänä pitämään sitä paljon sylissä,vähän niinkuin säästöön:)
    Ja jännää,että sielläkin törmäsit Suomeen. Ei uskoisi!

    Ai niin,Erkko pyysi sulta karhunlihaa,voitko metsästää yhden?

    VastaaPoista
  2. Jep, ilmeisesti koko maailma ei ole koko ajan vain huijannut minua puhuessaan Yellowstonen karhuista. Jotenkin en sita takapiha-otusta osaa pelata, koska olen nahnyt vain sen jalkia ja jatoksia tahan mennessa. Muutenkin olin vain ihan innoissani tuosta karhusta, en osannut pelata sita yhtaan (johtuen ehka valimatkasta).

    Vahan tuli Peppia ikava, arvasit oikein. Terveisia ja halauksia vonkaleelle siis :) Mutta kaikesta painojen nostelusta huolimatta huomasin, etta kadet ei ollut yhtaan tottuneet tuollaiseen sylimaratoniin pitkasta aikaa! Tuo poika oli viela siita hassu, etta oli niin ujo, etta kun han kerran tottui olemaan kanssani, ei muiden sylit kelvanneet ollenkaan.

    Erkko saa karhunlihan jos lupaa myos pitaa karhuntaljaa olkkarin lattialla :D

    VastaaPoista
  3. No hyvä jos ei pelota! Mua ehkä vähän pelottais.

    Ja Peppi lähettää terveisiä ja halauksia takaisin! Nyt sun pitää alkaa treenaan enemmän ens kesää varten..ethän sä muuten jaksa nostella tota möhkälettä ollenkaan!

    Erkko lupaa pitää karhuntaljaa lattialla,eli tänne vaan!

    VastaaPoista
  4. Hui. Aika suloiselta tuo karhu näyttää kyllä kuvassa, mutta livenä mulla menis varmasti pupu pöksyyn... Mutta hei, siellä näyttää olevan lunta (ainakin vähäsen), jee! :) Täällä ei ole vieläkään, vaikka luvattiin jo viikko sitten.
    Ja lapsi-ikävään sanon vain, että pikkuiset ovat ihania, mutta aina ei ole herkkua olla niiden hoitaja. Terveisin Sinja, joka eilen siivosi kuivaksi opettelevan pojan pissaa lattialta ja nyrpisteli nenäänsä tunnin ajan ollessaan suljetussa huoneessa juuri vaippoihinsa kakanneen lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Onkos sielä mustakarhuja vai suurempia möhkäleitä. Mustia olen itsekin nähnyt. tuli joskus kanadassa ollessa ihan terassille rymyämään yöllä :P

    VastaaPoista
  6. Niina: Ryhdyin heti toimeen, otin isommat painot kayttoon ja yritan tehda ihan hulluna toistoja :D

    Sinja: Ne on kylla tosiaan aika sympaattisen nakoisia kavereita :) Lunta on ihan haviavan vahan, tuo oli joku poikkeuskohta.
    Voi kuinka nauroin sun selitykselle ihanankuuloisesta tyonkuvastas..

    Maria: Noita ruskeita ehka harmaakarhu-nimia taalla enimmakseen ilmeisesti on, mutta ilmeisesti ainakin mun host-perhe on nahnyt mustakarhujakin.. Mutta onneksi ei sentaan terassilla :D

    VastaaPoista
  7. Hei,annoin sulle palkinnon:) Käy kurkkaamassa!

    VastaaPoista